Arktisen kasvillisuuden monet muodot muuttavat pinnan energiatasetta kesäisin

Arktisen alueen lämmetessä on noussut tärkeäksi ymmärtää, miten maan pinnan energiatase vaihtelee monimuotoisen alueen kasvillisuuslajien välillä. Kesäisin energiatase koostuu auringosta ja ilmakehästä pinnalle saapuvasta ja pinnalta lähtevästä säteilyenergiasta sekä ilmakehän ja maan pinnan välisestä lämpöenergian vaihdosta. Esimerkiksi ikiroudan säilyminen tai sulaminen riippuu ilmakehästä maaperään siirtyvän lämpöenergiavuon suuruudesta. Arvostetussa Nature Communications-tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen tuloksissa nousi esiin eri arktisten kasvillisuuslajien tärkeä rooli energiataseen säätelijöinä. Etenkin havaittavan ja piilevän lämpöenergian (engl. sensible and latent heat) määrissä erot eri kasvillisuuslajien välillä voivat olla huomattavan suuria. Tutkimusta johtaneen tutkija Jacqueline Oehrin mukaan lämpöenergiavuon erot jäkälä-sammalpeitteisen ja pensasmaaston välillä voivat olla jopa yhtä suuria kuin erot jäätikön pinnan ja ruohoniityn välillä.

Tulosten avulla voidaan ymmärtää paremmin sitä, millainen kasvillisuuspeite suojaa parhaiten allaan olevaa ikiroutaa sulamiselta. Tämä auttaa tunnistamaan nykyistä paremmin esimerkiksi sitä, mitkä ikirouta-alueet ovat suurimmassa vaarassa sulaa. Ilmastomallien kannalta on olennaista ymmärtää tarve nykyistä tarkempaan erotteluun eri kasvillisuusalueiden välillä. Arktisten kasvillisuusalueiden kartoittaminen ja jatkuvan energiataseen havaintotoiminnan ylläpitäminen ja kehittäminen ovat tärkeitä, jotta tutkimustuloksia voidaan hyödyntää laajemmin. Zürichin yliopiston tutkijoiden johtamassa monikansallisen tutkimusryhmän tutkimuksessa määritettiin arktisen alueen energiataseen vaihteluita 64 mittausaseman havaintojen perusteella vuosina 1994–2021. Suomesta tutkimukseen osallistui tutkijoita Ilmatieteen laitokselta sekä Helsingin ja Oulun yliopistoista.

Lähde: Ilmatieteen laitos