Kalakantojen elinympäristön parantaminen ja luonnollisen elinkierron elvyttäminen ovat kestävän kalastuksen edellytys. Kalatalousalueet tarvitsevat luotettavaa tutkimustietoa käyttö- ja hoitosuunnitelmien toteuttamiseen mm. kalojen lisääntymisalueista sekä elinympäristökunnostuksien, istutustoiminnan ja seurannan vaikuttavuudesta. Näihin tietotarpeisiin vastattiin ympäristöohjelmassa muun muassa toteuttamalla pilottiluonteiset käyttö- ja hoitosuunnitelmat Porvoon-Sipoon sekä Päijänteen kahdelle kalatalousalueelle. Alueelliset toimijat ottivat suunnitelmat hyvin käyttöönsä.
Ympäristöohjelmassa koottiin ensimmäistä kertaa virtavesikunnostuksista kertynyt seurantatieto yhteen yli 40 vuoden ajalta. Myös kiintoaineen vaikutuksista vesiluontoon ja kalastoon kerättiin kattava tietopaketti.
Kalojen ja muun eliöstön vaellusyhteyksien palauttaminen on noussut viime vuosina paremmin yleiseen tietoisuuteen. Ympäristöohjelmassakin osallistuttiin 15 neuvotteluun, joissa tavoitteena oli poistaa vaellusesteenä toimiva pato ja kunnostaa vapautuva alue kalojen lisääntymisalueiksi.
”Kalavesiä tulisi hoitaa koko ekosysteemin huomioivina ja laajempina kokonaisuuksina, jotta saavutettaisiin paras vaikuttavuus. Esimerkiksi valuma-alueilta huuhtoutuvan kiintoaineen pysäyttäminen sekä kalojen vaellusyhteyden ennallistaminen ovat osa kalojen ja koko ekosysteemin elinympäristön ennallistamista siinä missä itse jokiuomankin muokkaaminen”, toteaa ohjelmaa vetänyt Luken erikoistutkija Pauliina Louhi.
Elinympäristökunnostuksissa on paljon tehostamisen tarvetta
Virtavesien kunnostus myös kiinnostaa ja osaamista tarvitaan yhä laajemmin. Ympäristöohjelmassa järjestetty talven mittainen webinaarikoulutus keräsi yli 1260 osallistujaa, ja asiantuntijoiden esityksistä tehtiin yli 26 tuntia avoimesti verkossa olevia tallenteita.Rannikkoalueen fladat ja kluuvit ovat tyypillisesti tärkeitä ahvenen, hauen ja särkikalojen lisääntymisalueita. Niiden tilaa ovat heikentäneet rehevöityminen, maan muokkaus ja maan luonnollinen kohoaminen, joten osa alueista kaipaa kunnostamista. Ympäristöohjelmassa kokeiltiin 14 fladan tai kluuvin kunnostamista ahvenen tai hauen lisääntymisalueiksi. Lähes kaikista saatiin hyviä tuloksia.
”Hyvin ajoitetun käynnin perusteella voidaan saada alustavaa tietoa ahvennauhojen esiintymisestä, mutta tarkempaa määrällistä tietoa saadaan esimerkiksi laskemalla mätinauhoja joko pinnan yläpuolelta tai snorklaamalla. Sen sijaan dronekuvien avulla tehty mätinauhojen laskenta on hankalaa ja epävarmaa, ja kalojen kulun seuranta riistakameralla on työlästä”, arvioi Luken erikoistutkija Antti Lappalainen.
Vesistökunnostuksien vaikuttavuuden seurantaa tehdään edelleen vain harvoissa hankkeissa. Seurantatietoa tarvittaisiin oikeiden kunnostustoimien kohdentamiseksi sekä erityisesti menetelmien kehittämiseksi, jotta ne vastaisivat paremmin esimerkiksi ilmastonmuutoksen mukanaan tuomia haasteita. Myös nykyinen velvoitetarkkailujärjestelmä vaatisi lukuisia uudistuksia vastatakseen sille asetettuihin tavoitteisiin.
Täplärapujen leviämistä tulee estää
Täpläravun kantama rapurutto ja lajin hallitsematon leviäminen ovat aiheuttaneet jokirapukantojen häviämisen eteläisessä Suomessa. Täplärapu on luokiteltu EU vieraslajiasetuksessa haitalliseksi vieraslajiksi. Laji on kuitenkin jo levinnyt Suomessa niin laajasti, että sen poistaminen kokonaan on nykykeinoin mahdotonta. Sen sijaan lajin leviäminen uusiin vesistöihin tulee estää ja se tulee poistaa kohteista, joissa se aiheuttaa suurta haittaa esimerkiksi jokiravun suojelulle.
Ympäristöohjelmassa kokeiltiin Suomen olosuhteisiin soveltuvia toimenpiteitä. Esimerkiksi Päijänteeseen laskevaan puroon rakennettiin rapueste, jolla pyritään suojaamaan sen latvavesillä esiintyvä jokirapukanta. Teräspellistä valmistettu patolevy virtauskouruineen vaikutti toimivan hyvin täplärapujen leviämisen esteenä.
Ohjelmassa myös selvitettiin täplärapujen poistopyynnin mahdollisuuksia ja tehokkuutta.
”Maksimaalisen poistotehon saavuttamiseksi hanketoimijoita neuvottiin pyytämään täplärapuja mahdollisimman suurella pyyntiponnistuksella noin viiden vuoden ajan, myös rauhoitusaikana alkutalvella sekä alkukesällä. Tällä tavalla pyynneillä pyrittiin erityisesti saamaan saaliiksi mätiä kantavia naaraita ja näin heikentämään täplärapujen lisääntymistulosta”, toteaa tutkija Timo Ruokonen Lukesta.
Lohikalojen elvytysistutuksissa tulisi suosia alkuperäisiä kantoja
Istutuksia tarvitaan vielä useissa vesistöissä hävinneiden tai heikentyneiden kalakantojen palauttamiseksi. Syinä nykytoiminnan mukaisten istutuksien epäonnistumiseen voivat olla vieraiden kalakantojen käyttö, istutustulosta heikentävät kasvatus- ja istutustavat sekä viljeltyjen kalakantojen geneettisten ominaisuuksien heikkeneminen useiden sukupolvien laitoskasvatuksen aikana.
”Laitostuneita kalakantoja pyritään villiyttämään, eli palauttamaan niihin sellaisia ominaisuuksia, joita lohi- ja taimenistukkaat tarvitsevat luonnossa selviytyäkseen”, kertoo johtava tutkija Pekka Hyvärinen Lukesta.
”Villiyttämisen lisäksi olemme saaneet hyviä tuloksia myös monipuolistamalla kasvatusaltaan ympäristöä. Tätä niin sanottua virikekasvatusta on ohjelmassa kehitetty tuotantomittakaavan kasvatuskokeilla yhteistyössä kalankasvatusyrityksien kanssa,” Hyvärinen jatkaa.
Kalatalouden ympäristöohjelman loppuraportissa esitetyt suositukset perustuvat pääsääntöisesti vuosina 2017–2023 toteutettuihin seurantoihin ja kokeisiin yhteistyössä hankepartnereiden kanssa. Kalatalouden ympäristöohjelmassa partnereina olivat Itä-Suomen, Jyväskylän, Oulun ja Helsingin yliopistot, Suomen ympäristökeskus, Valonia sekä Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. Ohjelmaa koordinoi Luonnonvarakeskus.
Kalatalouden ympäristöohjelma oli yksi viidestä Euroopan meri- ja kalatalousrahaston rahoittamasta innovaatio-ohjelmasta rahoituskaudella 2014–2020.
Lähde: Luke
The post Kalatalouden ympäristöohjelmassa vahvistettiin kalavarojen tuottavuutta appeared first on Vastuullisuusuutiset.fi.