Politiikkasuositus: Tutkimuksen ja yritysten yhteistyöllä potkua kotimaiseen kalatuotantoon

Suomalaiset haluaisivat tutkimusten mukaan syödä enemmän kotimaista kalaa. Kaksi kolmasosaa suomalaisten syömästä kalasta on tällä hetkellä tuotua, koska kotimainen kalastus ja vesiviljely eivät ole pystyneet vastamaan kysyntään. Luonnonvarakeskuksen politiikkasuosituksessa esitetään ratkaisuja, joilla tähdätään kotimaisen kalan käytön ja arvonlisän kaksinkertaistamiseen.

Kalastusteknologiaa kehittämällä voidaan parantaa kalastuksen kannattavuutta ja ekologista kestävyyttä. Vettä kierrättävät teknologiat pienentävät kalankasvatuksen ravinnepäästöjä. Merikasvatuksessa ratkaisuja haetaan avomereltä, jossa tarvitaan ympäristövaikutusten arviointia sekä uutta teknologiaa mm. kalojen ruokintaan ja laitosten etävalvontaan. Hyljekarkotinten on todettu parantavan saaliita rannikkoalueella.

Uusien teknologioiden käyttöönotto voi kuitenkin olla hidasta ja kallista. Käyttöönottoa voitaisiin tukea esimerkiksi investointituilla, yritysten ja tutkimuslaitosten yhteistyöllä sekä lupapolitiikan avulla. ”Mitä vähemmän kalankasvatuslaitos päästää veteen ravinteita, sitä enemmän se tuottaa kalaa. Seuraavaksi voitaisiin harkita vesiviljelyn ravinnekuormituksen kompensaation mahdollistamista sääntelyn kautta,” toteaa johtava tutkija Jouni Vielma Luonnonvarakeskuksesta.

Kalanjalostuksessa pienen silakan, muikun, kuoreen ja särkikalojen käyttöä voidaan lisätä uusin tuotantoteknologioin. Esimerkiksi ekstruusio ja fermentaatio mahdollistavat pienten kalojen kustannustehokkaan ja monipuolisen hyödyntämisen elintarviketeollisuudessa. Silakasta ja lohenjalostusteollisuuden sivuvirroista voidaan eristää proteiineja, öljyjä ja mineraaleja, joille on jatkohyödyntämismahdollisuuksia ravintolisä-, elintarvike-, lemmikkieläinruoka-, kosmetiikka- ja lääkeaineteollisuudessa.

Silakkaraaka-aineen laatu ei aina vastaa kalateollisuuden tarpeita, joten kalan laatua tulisi parantaa tutkimustietoon perustuen erityisesti alkutuotannossa. Uusien teknologioiden käyttöönottoa ja kotimaisia lisäarvotuotteita valmistavien arvoketjujen rakentamista tulisi edistää yritysten ja tutkimuksen yhteistyönä.

Luonnonkaloja, erityisesti silakkaa ja särkikaloja, voitaisiin käyttää nykyistä enemmän ravintona. Kalavesissämme on useita rinnakkaisia ongelmia, joita tulisi ratkaista. Niihin kohdistuu valuma-alueilta kuormitusta ja muita haitallisia muutoksia, ja kalastusta sekä istutuksia ei aina toteuteta ekologisesti ja geneettisesti kestävällä tavalla.

Kalavesiä tuleekin ennallistaa koko vesistön ja valuma-alueen käsittävänä kokonaisuutena. Kalastuksen mitoittamisen on perustuttava tutkittuun tietoon kalakantojen tuotosta ja uhanalaisuudesta. Kestävää kalastusta ja kalojen luontaista lisääntymistä voidaan tukea kehittämällä kunnostusmenetelmiä ja luonnon kalakantoja tukevia istutuksia, toteuttamalla vesistökohtaisia rauhoitusalueita sekä kouluttamalla eri tahoja kalastuksen ohjaukseen ja tutkimustiedon hyödyntämiseen.

Yrittäjät ja muut toimijat eivät vielä täysin hyödynnä tutkimusyhteistyön mahdollisuuksia. Kansainvälisen yhteistyön kautta voidaan saada kalatalouden kehittämiseen uutta osaamista ja rahoitusta. ”Kalatalouden innovaatio-ohjelmat ovat koonnet tutkimus- ja oppilaitoksia, yrittäjiä, järjestöjä ja kehittämistahoja osaamisverkostoiksi. Niiden kautta parannetaan tutkimus- ja kehittämistoiminnan vaikuttavuutta sekä yritysten mahdollisuuksia panostaa uusien teknologioiden ja tuotteiden luomiseen,” kertoo ohjelmajohtaja Meri Kallasvuo Luonnonvarakeskuksesta.

Yritysten ja tutkimuksen välisen yhteistyön kehittymistä voidaan tukea rahoittamalla yrityslähtöisiä innovaatiohankkeita ja yritysten tutkimuspalveluita. Lisäksi kalavesien hoitotyössä tulisi kehittää ja lisätä yhteistyötä vesienhoidosta ja luonnonsuojelusta vastaavien toimijoiden kanssa.

Lähde: Luke