Yhden kerrostaloasunnon rakentamisessa syntyy 26 kilogrammaa kalvomuovijätettä – uusi, ilmainen työkalu auttaa kierrätyksen järjestämisessä

Kipsilevyt, keittiökaapit, eristevilla, parkettilattia – valtava määrä rakennustarvikkeita tulee työmaalle kalvomuoviin pakattuna. ”Tähän asti kalvomuovi on päätynyt lähinnä energiajätteeseen eli poltettavaksi. Se on sekajätteeseen heittämistä parempi – muttei ympäristön kannalta paras ratkaisu”, sanoo Aalto-yliopiston rakentamisen tuotantotalouden professori Antti Peltokorpi. Hän selvitti väitöskirjatutkija Krishna Chauhan kanssa ympäristöministeriön tilaamassa tutkimuksessa, miten paljon kalvomuovia syntyy keskimäärin kerrostaloasuntojen rakentamisessa. Suomessa tarkkaa tietoa kalvomuovijätteen määrästä ei ole aiemmin ollut saatavana, mikä on vaikeuttanut kierrätyksen järjestämistä rakennustyömailla. Tutkimuksessa oli mukana kolme betonielementeistä rakennettavaa kohdetta sekä verrokkina yksi puukerrostalotyömaa. Työmailla oli järjestetty kalvomuovijätteen erilliskeräys. Tutkimusta varten kirjattiin ylös keräysastioiden tyhjennysajat ja jätteen paino sekä havainnoitiin tietoa siitä, miten paljon joukossa oli värillistä muovia tai likaista muovia.

Betonielementtikerrostaloissa kalvomuovijätettä syntyi keskimäärin 0,33 kilogrammaa per bruttoneliö. Asuntoa kohti se tarkoittaa noin 26,2 kilogrammaa. Puukerrostalo tuotti 3,4 kertaa betonikohdetta enemmän kalvomuovijätettä. Tämä johtuu siitä, että puukerrostaloissa myös ulkoseinäelementit pitää suojata kuljetuksen aikana. Verrokkitalossa jokainen puuelementti oli suojattu erikseen. Jos vain jokainen puuelementtinippu suojataan, kalvomuovia kuluu 0,7 kertaa enemmän kuin betonikohteessa. Likaisen ja värillisen kalvomuovin osuus oli arviolta 15–30 prosenttia kokonaismäärästä. Sekä lika että muovin värillisyys voivat vaikeuttaa materiaalin jatkojalostamista, Peltokorpi sanoo. ”Kun eri värejä päätyy kierrätysmuovimassaan, tuloksena on harmaata kierrätysmuovia. Värillisiä muoveja käytetään eniten brändäyksen takia, mutta siihen kannattaisi miettiä parempia vaihtoehtoja.”
Astiat oikeaan paikkaan ja aikaan

Tutkijat kehittivät tulosten pohjalta mallinnustyökalun, jonka avulla rakennuttaja tai pääurakoitsija voi etukäteen arvioida, miten paljon kalvomuovijätettä syntyy ja missä rakentamisen vaiheissa. Näin kierrätysastioita on oikea määrä oikeissa paikoissa, oikealla hetkellä. Kalvomuovijätettä syntyy eniten sisävalmistusvaiheessa, etenkin kalusteista, ikkunoista ja ovista, laatoituksesta, alakatoista ja suojauksista. Toimiva logistiikka ei kuitenkaan vielä riitä, Peltokorpi korostaa. ”Pääurakoitsijan rooli on todella tärkeä. Pitää miettiä, miten koko työmaaorganisaatio, johon kuuluu usein paljon alihankkijoita, saadaan sitoutettua erilliskeräykseen.” Taloudellinen porkkana kalvomuovin kierrätykseen on pieni. Kalvomuovista ei tarvitse maksaa jätemaksua, toisin kuin esimerkiksi sekajätteestä. Toisaalta uusien kierrätysastioiden hankkimisesta voi tulla kuluja. Motivaatiota voi vähentää myös kalvomuovijätteen vaatimaton osuus rakennustyömaan jätevuoresta. ”Yhdestä kerrostalosta voi tulla 2 000 kilogrammaa kalvomuovijätettä – ja satakertaisesti muuta jätettä, kuten betonia ja puuta”, Peltokorpi sanoo ja korostaa, että suora taloudellinen hyöty ei ole ainoa motivaattori. Moni rakennuttaja voi vaatia urakoitsijalta esimerkiksi ympäristösertifikaatteja.

Yhä useampi yritys on myös mukana rakennusalan green deal -sopimuksessa, jonka yksi keskeinen tavoite on tehostaa muovien kierrätystä rakentamisessa. Kierrätystä voitaisiin tehostaa myös digitaalisen tuotetiedon tehokkaammalla käytöllä. ”Materiaalitoimituksissa voisi olla tieto siitä, paljonko pakkaukseen ja suojaukseen on käytetty kalvomuovia”, Peltokorpi sanoo.

Kalvomuovilaskuri (kalvomuovi.fi)

Tutkimuksen loppuraportti (muovitiekartta.fi)

Lähde: Aalto-yliopisto