Ilmastonmuutos haastaa luonnonvara-alaa – haitoilta suojautumiseen tarvitaan monipuolisia sopeutumistoimia

Suomen ilmasto on lämmennyt merkittävästi tunnetun mittaushistorian aikana. Talvi on lämmennyt vuodenajoista eniten ja Pohjois-Suomi muuta Suomea nopeammin. Lämpenemisellä on merkittäviä vaikutuksia luontoon ja siitä riippuvaan talouteen. “Suomen ilmasto on lämmennyt maailman keskiarvoa nopeammin. Merkittäviä jo tapahtuneita muutoksia ovat esimerkiksi kasvillisuusvyöhykkeiden siirtyminen pohjoisemmaksi, kasvukauden pidentyminen, vuosittaisen lämpösummakertymän kasvaminen sekä jää- ja lumipeitteisen ja routaisen ajan lyhentyminen”, kertoo tutkimuspäällikkö Markus Melin. Lämpenemisen lisäksi ilmastonmuutos lisää sään ääri-ilmiöitä kuten kuivuus- ja sadejaksoja.

Metsissä lämpenevä ilmasto edesauttaa eri tuhonaiheuttajien runsastumista ja leviämistä, mikä kohottaa tuhoriskiä. Lisäksi kuivat ja helteiset kesät heikentävät puita ja altistavat ne aiempaa helpommin tuholaisille. Lämpiminä, lumettomina talvina puut ovat puolestaan alttiimpia myrskytuhoille, koska ne kaatuvat helpommin roudattomassa maassa. Lämpimät talvet vaikeuttavat myös puunkorjuuta, sillä roudaton maa ei kanna metsäkoneita. Toisaalta lämpenevä ilmasto ja pidempi kasvukausi voivat myös lisätä puuston kasvua ja lajikirjoa, kun aiemmin etelään rajoittuneet jalot lehtipuut voivat menestyä pohjoisemmassa. “Tuhoriskeihin varautuminen edellyttää metsien terveyden, monimuotoisuuden ja kasvukunnon ylläpitoa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi puiden kasvattamista korostetummin vain niille optimaalisimmilla kasvupaikoilla sekä sekametsinä siellä, missä kasvupaikka siihen taipuu. Myös riskikohteita tulee tunnistaa aiempaa tarkemmin”, Melin toteaa. Myös metsien monimuotoisuuden parantaminen on tärkeä osa ilmastonmuutokseen sopeutumista, sillä yksipuoliset metsäekosysteemit ovat tuhoriskiltään korkeampia.

Vesistöissä kohoavat lämpötilat aiheuttavat ongelmia eritysesti lohikaloille. Lämpenevä ilmasto vaikuttaa myös kalojen lisääntymisalueisiin: hellejaksot kuivattavat kutualueita pienissä puroissa ja talvinen sateisuus lisää valumia. Riskejä voidaan lieventää esimerkiksi kunnostamalla kalojen elinympäristöjä, poistamalla vaellusesteitä ja vähentämällä valuma-alueilta tulevaa kuormitusta. Pitkät hellejaksot ovat erittäin haitallisia vesiviljelylle, sillä ne lisäävät kalojen kuolleisuutta. Jääpeitteisen ajan lyhentyminen vaikeuttaa jään päältä tapahtuvaa talvikalastusta, mutta voi toisaalta helpottaa merillä tapahtuvaa troolikalastusta. Ilmastonmuutokseen sopeutumista voivat auttaa esimerkiksi kalankasvatuksen teknologiset ratkaisut kuten kiertovesikasvatus. Ratkaisuja vesiviljelyn ongelmiin voivat tarjota myös paremmin lämpöä kestävät lajit, tarkempi sijainninohjaus sekä valintajalostus.

Maa- ja puutarhataloudessa ilmaston lämpenemisestä on sekä haittaa että hyötyä. Kylvöt ovat aikaistuneet parilla viikolla, ja kasvukauden pidennyttyä viljelijät ovat monipuolistaneet viljelykasvivalikoimaa. Kun ilmasto lämpenee edelleen, kasvien menestyminen Suomen talvessa paranee ja lajikkeiden määrä lisääntyy. Toisaalta kuivuus heikentää satotasoja pelloilla, lisää kastelupainetta vihannestuotannossa ja kasvattaa satotuhojen riskiä. Ilmaston lämpenemisen myötä myös tuhohyönteisten ja kasvitautien aiheuttamat ongelmat lisääntyvät ja tulokas- ja vieraslajit leviävät pohjoisemmaksi. Kotimaisessa lajikeaineistossa olisikin tärkeää parantaa taudinkestävyyttä. Kasvintuhoojien ja sään ääri-ilmiöiden aiheuttamiin riskeihin voidaan varautua parhaiten monipuolistamalla viljelyä sekä lajien että menetelmien tasolla.

Riistalajien osalta varautumisessa ja sopeutumisessa korostuu ihmisen toiminta, sillä elinympäristöjen muokkaus ja katoaminen vaikuttaa useisiin lajeihin ilmastonmuutosta enemmän. Esimerkiksi valkoiseen talviväritykseen vaihtava riekko menettää suojavärinsä lumettomina syksyinä ja keväinä, mikä on sille haitallista. Vielä enemmän lajin alamäkeen on kuitenkin vaikuttanut suoelinympäristöjen katoaminen. Lumettomat talvet ja jääajan lyhentyminen aiheuttavat ongelmia myös hylkeille, jotka synnyttävät jäälle. Esimerkiksi uhanalaisen saimaannorpan kannat ovat ihmistoiminnan seurauksena alhaiset, ja sen pesintää on turvattu jäälle tehtävin keinopesien avulla. Kun lumipeitteinen aika lyhenee, tulokas- ja vieraslajit, kuten kultasakaali, villisika ja valkohäntäpeura, voivat laajentaa elinaluettaan. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia useisiin eläinlajeihin voidaan siis lieventää elinympäristöjä kunnostamalla, esimerkiksi suojelemalla soita ja kunnostamalla kosteikoita sekä ihmisen levittämien vieraspetojen (minkki ja supikoira) poistopyynnillä.

Ilmastonmuutoksen sisältyy mahdollisuuksia ja riskejä, jotka ulottuvat jokaiselle luonnonvarasektorille. Riskit korostuvat sään ääri-ilmiöiden kuten kuivuuden ja helteiden kohdalla, ja nykytiedon valossa lämpeneminen jatkuu vielä pitkään. “Ilmastonmuutoksen vaikutukset luonnossamme on tunnistettava ja niihin liittyviin riskeihin on suhtauduttava vakavasti. Myös omaa toimintaamme tulee katsoa kriittisesti: mikäli hävitämme itse tietyn lajin elinympäristöjä, olisi kyseenalaista korostaa ilmastonmuutoksen vaikutuksia tähän lajiin. Samoin voimme omalla toiminnallamme tehdä esimerkiksi metsistämme alttiimpia tuholaisille ja pahentaa riskejä entisestään”, Melin huomauttaa.

Lähde: Luke