Naton uusi voimavara

Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydestä on hyötyä koko Euroopan puolustuksen kannalta, kirjoittaa Ruotsin Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Tomas Ries.

Kun tarkastellaan Suomen Nato-jäsenyyden vaikutuksia pohjoismaiseen turvallisuuteen, on syytä pitää mielessä kaksi perustotuutta. Ensinnäkin kauneus on katsojan silmässä. Siksi tutkin asiaa kolmesta näkökulmasta: Suomen, Naton ja Venäjän. Toiseksi, täydellisiä valintoja ei ole. Kaikilla päätöksillä kaikilla elämänalueilla on sekä hyviä että huonoja puolia. Siksi otan molemmat huomioon. Kolmanneksi, käsittelen jokaista tapausta suurstrategian ja sotilaallisen puolustuksen näkökulmasta.

Suomi on toisen maailmansodan päättymisen jälkeen noudattanut suurstrategiaa, joka perustuu Neuvostoliiton ja sittemmin Venäjän rauhoittelun ja pelotteen tasapainoon. Strategia tukeutuu kahteen pilariin. Toinen pilareista perustuu sen tunnustamiselle, että Venäjällä on riittävästi sotilaallista voimaa aiheuttaa merkittävää vahinkoa Suomelle ja että maantiede tekee Suomesta erittäin haavoittuvan tälle voimalle. Näin ollen on mahdollisuuksien mukaan vältettävä sotaa naapurin kanssa ja vakuutettava Venäjä siitä, ettei sen keskeisiä turvallisuusetuja uhata Suomen taholta tai kautta.

Toiseksi on samanaikaisesti tunnustettava, että Neuvostoliiton ja sittemmin Venäjän autoritäärisyys on syvässä ristiriidassa Suomen arvojen kanssa ja että maalla on vaarallisia laajentumishalun taipumuksia. Siksi on huolehdittava siitä, että Suomi on mahdollisimman vähän altis Venäjän painostukselle, mikä puolestaan edellyttää mahdollisimman voimakasta vastinetta Venäjän sotilaalliselle painostukselle. Kylmässä sodassa tasapainopolitiikka oli välttämätöntä.

Kylmän sodan aikana tasapainopolitiikka oli välttämätöntä, koska Suomi oli sekä poliittisesti että sotilaallisesti eristyksissä lännestä ja siksi suuressa vaarassa. Kylmän sodan päätyttyä Suomi siirtyi nopeasti kohti laajempaa poliittista ja sotilaallista yhdentymistä länteen. Poliittisesti Suomi liittyi EU:hun tammikuussa 1995 ja luopui virallisesti puolueettomuuspolitiikastaan saman vuoden kesäkuussa. Sotilaallinen Suomi siirtyi kohti täyttä yhteensopivuutta Naton kanssa, minkä jälkeen Suomi on osallistunut kasvavassa määriin sotilaallisiin operaatioihin Naton kanssa.

Maa suhtautui Venäjään kuitenkin edelleen varovaisesti, vaikkei yhtä varovaisesti kuin ennen. Tähän sisältyi tiivis ja ainutlaatuinen vuoropuhelu Venäjän ylimmän johdon kanssa sekä ”sotilaallinen liittoutumattomuus”, jolla vältettiin Nato-jäsenyys.

Presidentti Putinin hyökkäys Ukrainaan 24. helmikuuta 2022 teki tästä politiikasta lopun. Suomi liikkui nopeasti, aktivoi selvästi pitkään valmiina olleen varautumissuunnitelman ja jätti jäsenyyshakemuksensa Natolle 18. toukokuuta. Tästä on Suomelle sekä haittaa että hyötyä. Suomen suurstrategian tasolla Putin on jo vuosia vakavasti varoittanut Suomea liittymästä Natoon, joten Suomen jäsenhakemus näyttäisi olevan kova isku maan rauhoittelupolitiikalle. Iskua saattaa kuitenkin pehmentää kolme tekijää.

Nato hyötyisi merkittävästi Suomen jäsenyydestä. Suomi tarjoaa ainutlaatuista Venäjän ja sen puolustusvoimien tuntemusta sekä vahvat reaalipoliittiset ja sotilaalliset perinteet, jotka perustuvat viime vuosisadalla käytyyn neljään sotaan ja äärimmäisen vaikeisiin kokemuksiin maan puolustaessa itsenäisyyttään Neuvostoliiton poliittisen ja myös ajoittaisten sotilaallisten paineiden alla kylmän sodan aikana.

Pragmaattisena ja lojaalina kumppanina Suomi olisi enemminkin voimavara kuin rasite Naton suunnittelun ja päätöksenteon kannalta. Sotilaallisesti Suomen jäsenyys hyödyttää Natoa kahdella tavalla. Maantieteellisesti jäsenyys syventää Naton puolustusta merkittävästi Pohjois-Norjassa suojaamalla Norjaa Finnmarkista etelään ja etelässä Viron pohjoislaidalla Suomenlahden rannikolla. Toinen hyöty on Suomen Natolle tarjoaman sotilaallisen johtajuuden ja taisteluvoiman korkea laatu, joka tukee merkittävästi Naton sotilaallista suorituskykyä Pohjois-Euroopassa. Suomi ei tule Natoon kerjäläisenä vaan antaa huomattavan panoksen.

Lopuksi on huomioitava Ruotsin tärkeä rooli Naton pohjoismaisessa puolustuksessa. Vaikka Ruotsi on vielä rakentamassa kansallista puolustusvalmiuttaan ja sen maavoimien koko on edelleen rajallinen, sillä on erinomainen puolustusteollisuus, vahvat ilmavoimat ja yksi maailman johtavista matalan meren sukellusvenelaivastoista. Suomen Nato-jäsenyyden nettovaikutus on kaikissa oloissa riippuvainen Venäjästä. Jos Venäjä siirtyy kohti liberaalimpaa tulevaisuutta, sen Nato-suhteesta johtuvat jännitteet hälventyvät, eikä tästä synny ongelmaa. Tomas Riesin kirjoitus on julkaistu EVA Raportissa Uusi Länsi. Koko raportin pääsee lukemaan tästä. 

Lähde: EVA