STTK: Hyvinvointialueista ei ole säästöautomaatiksi – kansalaiset ansaitsevat palvelunsa

Hyvinvointialueiden tulevaisuus puhuttaa, eikä loppua näy. Tiukka julkinen talous haastaa mahdollisuutta rahoittaa erityisesti väestön ikääntymisen seurauksena nousevia menoja. Rahapulassa myös reilua alijäämää tekeviltä hyvinvointialueilta odotetaan toimia, mutta säästökeskustelu kaipaa muistutusta todellisuudesta. “Hyvinvointialueet ovat olemassa, jotta kansalaiset saavat tarvitsemansa palvelut. Rahoituksen takia heikosti toimivilla tai heikosti saatavilla olevilla palveluilla on hinta, joka mitataan lopulta ihmishengissä”, STTK:n puheenjohtaja Antti Palola huomauttaa. STTK osallistuu hyvinvointialueiden rahoituksesta käytävään keskusteluun julkaisemalla tänään aihetta käsittelevän pamfletin ja käsittelemällä teemaa talousseminaarissaan.

Hyvinvointialueiden palvelut näyttäytyvät kansainvälisessä vertailussa kustannuksiltaan kohtuullisina. Suhteessa bruttokansantuotteeseen Suomi käyttää rahaa monia Pohjoismaita vähemmän. Sen sijaan asiakasmaksujen osuus on Suomessa Pohjoismaita korkeampi ja sillä on vaikutuksensa. “On aika tiedostaa, että Suomessa hyvinvointialueiden palveluita ei tuoteta erityisen kalliisti. Säästöautomaattina toimimisen sijaan hyvinvointialueiden on löydettävä keinot turvata kansalaisten hyvinvointi tuloista ja varallisuudesta riippumatta”, Palola toteaa. Hyvinvointialueiden rahoituksen kehittämiseen tulisi entistä vahvemmin liittää myös monipuolinen vaikutusarviointi. Uusinta kansainvälistä tutkimusta on hyödynnettävä. Edelleen on myös pohdittava mahdollisuutta hyvinvointialueiden verotusoikeuteen, jota STTK on aiemmin esittänyt.

Hyvinvointialueiden rahanmenoon on toki suhtauduttava kriittisesti. Säästöjä on haettava toiminta, ei julkinen talous edellä. “On luovuttava turhista käytänteistä ja jatkettava työtä eri henkilöstöryhmien työnjaon kehittämiseksi”, Palola esittää. Kaiken ytimessä on oltava yhdessä muodostettu näkymä palvelulupauksesta. “Kansalaiset ansaitsevat tietää, miten palveluita kehitetään 2020-luvulta eteenpäin. Palveluverkosta tai erilaisista uusista kalliista hoidoista tehtävät päätökset eivät ole teknisiä merkintöjä budjetissa, vaan ne vaikuttavat syvällisesti kansalaisten elämään.”

Palvelulupauksen on oltava rahoituksen tason määrittelemisen ydin. “On käytävä rehellinen keskustelu siitä, tavoitteleeko Suomi jatkossakin hyviä hoitotuloksia parhaiden uusien käytänteiden pohjalta vai alkaako palveluiden – ja siten suomalaisten terveyden, hyvinvoinnin ja turvallisuuden – taantuminen”, Antti Palola toteaa.

Lähde: STTK ry | STT info