”Kasvu on esimerkki siitä, miten ihmisen valinnoilla voi olla myönteinen vaikutus luontoon. Ilman 1970-luvulla tehtyjä päätöksiä, jolloin aiempia virheitä korjattiin, ei norppakanta olisi toipunut näin”, sanoo professori Jarno Vanhatalo Helsingin yliopistosta. Vanhatalo on johtanut suomalaisten ja ruotsalaisten tutkijoiden ryhmää, joka on kehittänyt uuden tilastollisen menetelmän sen selvittämiseksi, miten ihmisen toiminta ja ympäristön muutokset vaikuttavat itämerennorpan kannan rakenteeseen ja kehitykseen.
Menetelmässä yhdistetään useita erilaisia pitkäaikaisia aineistoja. Eri lähteistä peräisin olevan aineiston yhdistäminen mahdollisti norppakannan tutkimisen paljon tarkemmin kuin yksittäisistä aineistoista olisi ollut mahdollista. Merkittävimpiin tietolähteisiin kuuluivat lentolaskennat ja kuolleista norpista otetut näytteet, jotka antoivat tietoa kannan ikä- ja sukupuolijakaumasta sekä naaraiden lisääntymishistoriasta. ”Modernit mallinnustekniikat mahdollistivat niin sanotun digitaalisen populaatiokuvauksen, jonka avulla voidaan arvioida, miten populaatio ja yksilöiden käyttäytyminen muuttuvat, jos ulkoiset tekijät, kuten sääolosuhteet tai metsästyspaine, muuttuvat”, Vanhatalo kuvailee.
Viime vuosien keväisissä lentolaskennoissa havaittujen itämerennorppien määrä on vaihdellut paljon. Uuden mallin mukaan tätä selittää pitkälti ilmastonmuutoksen aiheuttamat muuttuneet jääolosuhteet, joiden uskotaan vaikuttavan norppien käyttäytymiseen. Jääolosuhteet vaikuttavat siihen, kuinka monta norppaa nähdään jään päällä havaintohetkellä.
Perämerellä ja Merenkurkussa on saanut metsästää itämerennorppia metsästysluvan turvin vuodesta 2015 lähtien. Uusi malli osoittaa, että metsästyksellä on selvä vaikutus kannan kokoon ja kasvuun. ”Metsästys vaikuttaa norppakantaan. Arviomme mukaan kanta kasvaisi noin seitsemän prosenttia vuodessa ilman metsästystä. Metsästyksen myötä kasvu on tällä hetkellä noin viisi prosenttia”, sanoo tutkimusartikkelin pääkirjoittaja Murat Ersalman.
Tutkimus osoittaa, että moderni mallinnus on tehokas väline eläinkantojen seurantaan ja voi tukea esimerkiksi metsästyskiintiöitä koskevaa päätöksentekoa. Tutkimus tehtiin yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen, Ruotsin luonnonhistoriallisen keskusmuseon, Turun ammattikorkeakoulun sekä Itä-Suomen yliopiston kanssa.
Artikkeli on julkaistu Marine Ecology Progress Series -lehdessä: https://doi.org/10.3354/meps14886
Lähde: Helsingfors universitet
The post 1970-luvulla tehdyt päätökset kantavat hedelmää – Itämeren hyljekanta on elpymässä appeared first on Vastuullisuusuutiset.fi.