Luonnonvarakeskus (Luke) merkitsee tutkimusta varten noin 50 siikaa ja 50 ankeriasta kalojen vatsaonteloon laitettavilla lähetinmerkeillä. Merkintä tehdään jokisuulla syys-lokakuun vaihteessa. Merkki lähettää tasaisin väliajoin kalan yksilöivää äänisignaalia 69 kHz taajuudella. Ääni ei ole ihmiskorvin kuultavissa. Merkittyjen kalojen liikkeitä seurataan jokeen asennetuilla vastaanottimilla. Vastaanotin tunnistaa kalassa olevan merkin lähettämää ääntä ja tallentaa havaintoajankohdan. Se pystyy tunnistamaan lähetinmerkin äänen satojen metrien etäisyydeltä.

Äänisignaalin vastaanottavia laitteita on Harjavallan padolta Porin kaupunkiin asti noin kilometrin välein. Lisäksi jokisuuhun merelle on laitettu vastaanottimia, joilla pyritään todentamaan merkittyjen kalojen liikkeet joesta merialueelle. Vastaanottimet pidetään joessa marraskuulle saakka, mikäli olosuhteet sallivat. Merellä laitteet ovat seuraavaan kesään asti, jotta vaellusta merelle voidaan seurata talven yli. Näin saadaan ankeriaiden lisäksi tietoa myös kudun jälkeen merelle vaeltavien siikojen liikkeistä.

Siikoja merkitään akustisilla lähettimillä kalojen uidessa kohti kutualueita. Samaan aikaan Kokemäenjoen yläosilta vaellukselle lähteviä ankeriaita siirretään voimalaitospatojen ohitse joen alaosille, josta ne pääsevät jatkamaan matkaansa Itämeren halki kohti Sargassomerta. “Tavoitteena on tunnistaa siikojen kutualueet ja arvioida niiden määrää kutualueiden kunnostamiseksi tai kutuun sopivan alueen kasvattamiseksi. Nykyisellään tiedetään, että siian kutua tapahtuu mereltä katsottuna alimman voimalaitoksen läheisyydessä, mutta todennäköisesti kutupaikkoja on muuallakin joen alaosalla”, kertoo tutkija Lari Veneranta Lukesta.

Kokemäenjoen vaellussiiat ovat suurelta osin istutuksista peräisin, mutta luonnonlisääntymisen on todettu onnistuvan joessa. Vaellussiian kutualueista on hyvin niukasti tutkimustietoa verrattuna esimerkiksi taimenesta tai lohesta selvitettyihin asioihin. Ankeriaan osalta selvitetään patojen ohitse siirrettyjen kalojen vaelluksen onnistumista. Kalat pyydetään voimalaitospatojen yläpuoliselta vesistöalueelta ja merkinnän jälkeen kuljetetaan joen alaosille, josta ne voivat vapaasti jatkaa vaellustaan. “Ilman autokyytiä kalat joutuisivat vaelluksillaan uimaan usean voimalaitospadon lävitse, jolloin niiden selviytyminen on heikkoa. Tutkimuksessa selvitetään ankeriaiden käyttäytymistä heti vapautuksen jälkeen Kokemäenjoessa. Lisäksi selvitetään sitä, miten kalat löytävät pois Itämerestä matkallaan kohti Sargassomerta”, kertoo Luken erikoistutkija Jani Helminen. Itämeren toisessa päässä Tanskan salmet on varustettu samanlaisilla akustisilla vastaanottimilla. Luken tutkijat saavat niiden keräämää tietoa yhteistyönä tanskalaisilta tutkijoilta.

Työt toteutetaan ELY-keskuksen rahoittamassa Kokemäenjoen vaellussiikojen akustinen merkintä -hankkeessa sekä Ankeriaiden ylisiirto mereen -hankkeessa.

Lähde: Luke

The post Kokemäenjoessa tutkitaan vaellussiikojen ja ankeriaiden liikkeitä appeared first on Vastuullisuusuutiset.fi.