Lapin yliopisto: Seminaari kestävyyssiirtymän vaikutuksista arktisen alueen liikenteeseen

Lapin yliopiston oikeustieteiden ja yhteiskuntatieteiden tiedekunnissa on tutkittu, miten kestävyyssiirtymä voi vaikuttaa liikenneoloihin ja liikennejärjestelmään etenkin Lapissa. Aihetta tarkastellaan kaikille avoimessa englanninkielisessä webinaarissa 10. joulukuuta 2024 kello 13.00–15.30. Globaalien, ihmiskunnan kannalta eksistentiaalisten ongelmien, kuten ilmastonmuutoksen ja luontokadon, torjuminen edellyttää prosesseja, joissa tuotannon ja kulutuksen järjestelmien on laaja-alaisesti muututtava kestäviksi. Tähän kattavaan järjestelmien muutokseen viitataan muun muassa käsitteillä kestävyyssiirtymä, kestävyysmurros ja vihreä siirtymä.

Liikenne ja liikkuvuus ovat yksi yhteiskunnan osa, jonka on myös muututtava kestävyyssiirtymän edetessä. Euroopassa alan sääntelyyn ja kehitykseen vaikuttaa vahvasti Euroopan unionin laaja vihreän kehityksen ohjelma (englanniksi European Green Deal). Itse asiassa merkittävä osa sääntelystä, joka koskee liikenteen kestävyyssiirtymää, on joko suoraa sovellettavaa EU-lainsäädäntöä tai kansallista sääntelyä, jolla pannaan täytäntöön EU:n lainsäädäntöä. EU-laajuinen sääntely vaikuttaa kuitenkin eri tavalla eri alueilla. “Arktisen alueen erityisolosuhteiden vuoksi liikenteen kestävyyssiirtymä nostaa arktisella alueella esille erilaisia haasteita kuin Euroopan pääkaupungeissa”, toteavat hankkeen vetäjät luonnonvaraoikeuden tutkimusprofessori Jukka Similä sekä yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen yliopistonlehtori Leena Suopajärvi Lapin yliopistosta.

Lapin yliopiston oikeustieteiden ja yhteiskuntatieteiden tiedekunnissa toteutetussa Arctic Transit -hankkeessa on pyritty tunnistamaan arktiselle alueelle tyypillisiä esteitä, riskejä ja ratkaisuja, joita arktisen alueen liikennejärjestelmä voi kohdata kestävyyssiirtymän edetessä. “Vaihtoehtojen puute omalle autolle asettaa pohjoiset harvaan asutut alueet haavoittuvaan asemaan liikenteen sähköistyessä. Sähköautoa tarjotaan henkilöliikenteen ainoana ratkaisuna. Esimerkiksi sähkön saatavuuden rajallisuus tai sähkönjakelun vaarantuminen ovat todellisia riskejä liikennejärjestelmälle”, sanoo tutkija Janne Kirjavainen.

Kestävyyssiirtymän oikeudenmukainen toteuttaminen edellyttää, että liikennejärjestelmän muutos ei lisää liikenneköyhyyttä. Kotitalous tai yksilö, jolla ei ole mahdollisuutta liikkua kohtuullisella vaivalla, kohtuullisilla kustannuksilla ja kohtuullisessa ajassa niihin paikkoihin, joissa on mahdollista hoitaa päivittäistä asiointia, kärsii liikenneköyhyydestä. “Riippuvuus yksityisautoista ja vaikeudet irrottautua bensa- ja dieselautoista voivat tehdä yksilön tai kotitalouden alttiiksi liikenneköyhyydelle, ja tämän takia tarvitaan erityisiä politiikkatoimia”, Jukka Similä huomauttaa. Hankkeessa on tutkittu, miten kestävyyssiirtymää edistävä lainsäädäntö voi vaikuttaa liikenneköyhyyteen ja miten voitaisiin välttää liikenneköyhyyden lisääntyminen kestävyyssiirtymässä.

Julkisen liikenteen sekä liikenteen infrastruktuurin parantamisen lisäksi liikkuminen voisi tulevaisuudessa nojautua yksityisautoilun sijasta nykyistä enemmän liikenteen palveluihin, erityisesti kaupunkiseuduilla. Tästä konseptista käytetään termiä Mobility-as-a-Service. Kirjallisuuskatsauksen avulla hankkeessa on luotu yleiskuvaa sääntelyn merkityksestä sekä mahdollisuuksista edistää liikenteen palvelujen käyttöä ja samalla kestävyyssiirtymää. “Liikenteen palvelujen kehitys olisi merkityksellistä kestävyyssiirtymälle. Suurin osa liikenteen kasvihuonekaasuista tulee tieliikenteestä. Jos liikenteen palvelujen käyttö vähentäisi tieliikennettä, vähenisivät myös liikenteen päästöt”, toteaa tutkija Mikko Kaunisvaara.

Ajankohtaista tutkimustietoa esitellään webinaarissa 10.12.2024. Tilaisuuden koko ohjelma sekä linkki webinaariin on saatavilla Lapin yliopiston verkkosivuilla.

Lähde: Lapin yliopisto