Pukkilalainen Linda Kallas hoitaa metsiään jatkuvan kasvatuksen periaatteiden mukaisesti. Hänelle on tärkeää, että metsässä on mukavaa kulkea, ja että se säilyy maisemassa metsänä. Eri-ikäisen ja monilajisen metsäpuuston ansiosta hän myös vältti avohakkuut hyönteistuhon torjunnassa.
Laajan peltoaukean keskellä on vaalea talo, jonka pihassa jurottaa paksukarvaisia islanninhevosia. Kylmä marraskuinen tuuli ei näytä niitä hetkauttavan. Ne vilkaisevat pihaan saapujia laiskasti. Emme ole kuitenkaan tulleet ratsastamaan, vaan tutustumaan tilan metsiin, joita hoidetaan jatkuvan kasvatuksen periaatteiden mukaisesti.
Pihalla tapaamme tilan omistajan. Linda Kallaksesta tuli metsänomistaja sukupolvenvaihdoksen myötä. Hän ei ole päätoiminen maatalousyrittäjä, vaan pitää päivätöidensä ohella hevostilaa, viljelee peltoja ja hoitaa tilan metsiä. ”Jo isoisäni kyseenalaisti silloisia metsänhoitosuosituksia, jotka olisivat vaatineet avohakkuita. Hän näki, että etenkin nämä tilan läheisyydessä olevat metsät ovat maisemallisesti arvokkaita”, Kallas kertoo.
Kun hän myöhemmin metsänomistajaksi tultuaan näki aiheesta lehtijuttuja, ne kiinnittivät huomion. ”Meillä on ollut pitkään hevosia, joiden kanssa myös liikutaan metsissä. Metsillä on valtavan iso merkitys virkistyskäytössä”, hän kertoo. Kallas on kulkenut metsissä lapsesta saakka, nykyisin usein myös juosten. Välillä hän marjastaa ja sienestää. Kallas haluaa säilyttää metsänsä metsäisinä ja hoitaa niitä niin, että niissä olisi aina mukavaa liikkua. ”Muistan avohakkuut jo omasta lapsuudestani. Jälki on aika rujoa hakkuun jälkeen, ja vielä pitkään aukko on pusikoitunut ja hyvin hankalakulkuinen.”
Saavumme yhdelle Kallaksen metsäpalstalle. Se on avaraa sekametsää, jossa kasvaa kuusta, koivua ja jonkin verran mäntyä. Täällä on tehty jo paritkin poimintahakkuut, toiset vasta hiljattain ja pakon edessä. Niistä jäi jäljelle yksi hiljainen todistaja: kellastunut kirjanpainajien vaivaama kuusi. ”Ihan kaikkia kuusia, joihin kirjanpainaja iski, ei kaadettu. Niissä säilyvät myös kirjanpainajien luontaiset viholliset, jotka pitävät kuoriaisten määrän tulevaisuudessa kurissa”, Kallas kertoo.
Kirjanpainaja (Ips typographus) on noin puolen sentin mittainen kovakuoriainen, joka elää kuusen kaarnan alla. Muualla Euroopassa kirjanpainaja on aiheuttanut metsille taloudellisesti merkittävää vahinkoa. Se iskee esimerkiksi kuivuuden kiusaamiin tai myrskytuhoissa kaatuneisiin vanhoihin kuusiin, ja voi levitä nopeasti laajalle alueelle.
Kallas on oppinut tuntemaan metsänsä hyvin, joten hän huomasi nopeasti kuusiin iskeneet kaarnakuoriaiset. Jatkuvan kasvatuksen ansiosta puusto on monilajista ja eri-ikäistä, joten metsään ei onneksi tarvinnut tehdä laajaa avohakkuuta. Hakkuissa kaadettiin ne vanhat kuuset, joihin kirjanpainajat olivat pahiten iskeneet. Näin saatiin pysäytettyä tuholaisten leviäminen. Muut puut, mukaan lukien nuoremmat kuuset, säästyivät.
”Se oli itselleni huojentavaa, sillä lähimetsissä jouduttiin avohakkaamaan useampia tasaikäisiä varttuneita kuusivaltaisia metsiä tuholaisten takia. Tässä maailman ajassa, jossa kasvitaudit ja tuholaiset yleistyvät ilmastonmuutoksen takia, on jatkuva kasvatus mielestäni riskittömämpi tapa kasvattaa metsää”, Kallas sanoo.
Kallas kertoo huomaavansa ilmaston muuttumisen metsissään muutenkin. Tammia itää ja taimettuu luontaisesti nyt paljon enemmän, kuin hänen lapsuudessaan. ”On myös mahdollista, että tulevaisuudessa metsävakuutukset eivät enää korvaa hyönteisten aiheuttamia metsätuhoja. Luulisin, että viimeistään silloin kiinnostus jatkuvan kasvatuksen metsänhoitoon varmasti kasvaa”, Kallas uskoo. Kirjanpainaja-kuoriaisen vaivaama kuusi on kellastunut. Kaikkia kuusia, joihin kirjanpainaja on iskenyt, ei kannata kaataa, sillä niissä lisääntyvät myös kirjanpainajan luontaiset viholliset, jotka auttavat hillitsemään kuoriaisten lisääntymistä.
Alussa metsänhoitoa vasta suunnitellessaan Kallas kävi tutustumassa metsiinsä Metsänhoitoyhdistyksen asiantuntijan kanssa, joka suhtautui myötämielisesti jatkuvaan kasvatukseen. Lähellä asuu myös metsäkoneyrittäjä, joka on perehtynyt jatkuvaan kasvatukseen. ”Kävi hyvä tuuri”, Kallas sanoo. Metsäurakoitsijan kanssa Kallas mietti metsänhoidon ratkaisuja käytännössä. Pääosin hänen metsänsä sopivat hyvin jatkuvaan kasvatukseen. Metsä uudistuu luontaisesti ja puita on useita eri lajeja.
Linda Kallas listaa useita jatkuvan kasvatuksen positiivisia puolia. Yhdellä palstalla kirjanpainajatuho saatiin nopeasti hallintaan ilman avohakkuuta. Toisella palstalla taimet lähtivät nopeaan kasvuun yläharvennushakkuun jälkeen. Lisäksi hän kertoo, että jatkuvan kasvatuksen metsähakkuista on tullut hyvin tuloja. ”Uskon, että pitkässä juoksussa tuotto on oikein hyvää”, hän sanoo. ”Suoranaisia negatiivisia vaikutuksia ei ole ollut.” Lopuksi Kallas kuitenkin muistuttaa, että hänen metsiään hoidetaan, eivätkä ne ole suojelualueita. ”Jatkuva kasvatus on taloudellista toimintaa. Metsistä voi saada tuloja ja silti säilyttää metsien maisema-, virkistys- ja monimuotoisuusarvoja.”
Lähde: WWF Suomi
The post Metsän jatkuva kasvatus auttaa varautumaan ilmastonmuutoksen tuomiin hyönteistuhoihin – ja samalla säilyttää metsän virkistysarvot appeared first on Vastuullisuusuutiset.fi.