Kokeilun kohteena oli Mikkelin opiskelija-asunnot (MOAS) Oy:n omistama vajaakäytölle jäänyt opiskelija-asuntola, joka koostui neljästä 1980–1990-luvulla rakennetusta kolmikerroksisesta luhtitalosta. Kohteesta kartoitettiin uudelleenkäyttöön soveltuvat rakennusmateriaalit, kuten hyväkuntoiset tiilet ja kattotiilet. Alkuperäiskunnossa olleista sisätilojen materiaaleista ei tunnistettu uudelleenkäyttökelpoista materiaalia.
Markkinavuoropuhelu, eli kaikille avoin keskustelutilaisuus tulevasta hankinnasta, ennen kilpailutuksen aloittamista potentiaalisten tarjoajien kanssa oli keskeinen osa hankinnan onnistumista. Purku-urakan hankintaa ilman uutta käyttökohdetta puretuille materiaaleille ei MOAS Oy ollut aiemmin tehnyt. Purku-urakka kilpailutettiin kahdella eri tarjousvaihtoehdolla: perinteinen purku ilman materiaalien uudelleenkäyttöä ja kiertotalousratkaisuja sisältävä purku. Tarjousvaihtoehtoihin sisällytettiin laadullisia kriteereitä, kuten tarjoajan referenssejä aiemmista kiertotalousratkaisuista sekä uusista innovatiivisista materiaalien hyödyntämisratkaisuista. Tarjousten arvioinnissa käytettiin apuna kiertotalousasiantuntijaa, koska työn tilaajalle voi olla haastavaa määritellä esimerkiksi ratkaisujen uutuusarvoa.
Markkinavuoropuhelu, saadut tarjoukset sekä yrityksille jälkikäteen tehdyt haastattelut osoittivat, että purku-urakoitsijat suhtautuvat pääosin myönteisesti kiertotalouskriteereihin ja ovat valmiita kehittämään toimintaansa niiden mukaisesti. Jätteiden lajittelu eri jätejakeisiin ja tieto betonimurskeen hyödyntämisestä maanrakentamisessa oli tuttua, mutta materiaalien korkea-arvoisempi uudelleenkäyttö sellaisenaan uusissa käyttökohteissa oli vieraampi ajatus. Toisaalta joillakin yrityksillä oli yhteistyökumppaneita tai oma verkkoalusta esimerkiksi käsienpesualtaiden jälleenmyyntiin.
Useassa vastauksessa korostui, että vastuun siirtäminen purku-urakoitsijalle puretun materiaalien uusien käyttökohteiden etsimiseksi on kohtuuton vaatimus. Sillä moni purkuliike ei tee uudis- tai korjausrakentamista eikä purku-urakoissa ole varattuna riittävästi aikaa uusien käyttökohteiden etsimiseen. Tarjoajat toivoivat kilpailutuksiin läpinäkyvyyttä ja reiluja sekä yhteisiä pelisääntöjä kaikille. Kilpailutuksessa ratkaisevaksi tekijäksi osoittautui hinta, jonka vuoksi kaikki kiertotalousvaihtoehdon sisältäneet tarjoukset hylättiin. Syynä hylkäämiselle oli, että tarjoukset ylittivät hankinnalle asetetun määrärahan. Työn tilaajan tulisikin jatkossa varautua purkukustannusten hienoiseen nousuun.
Purkumateriaalien uudelleenkäytön merkitys kasvaa entisestään, kun 1.1.2026 voimaan astuva uusi rakentamislainsäädäntö velvoittaa laskemaan uusien rakennusten hiilijalanjäljen. Uudelleenkäytettävät rakennusosat, kuten tiilet, voivat pienentää uuden rakennuksen hiilijalanjälkeä merkittävästi, sillä ympäristöministeriön Rakennuksen vähähiilisyyden arviointimenetelmä -julkaisun mukaan uudelleenkäytettävien rakennusosien hiilijalanjälki on nolla. Voidaan siis olettaa, että vastaavia kiertotalouskilpailutuksia tullaan tekemään jatkossa eri puolella Suomea, jotta materiaalit saadaan nykyistä paremmin korkea-arvoisempaan uudelleenkäyttöön.
Kokeilu nosti esiin, että kiinteistöjen omistajien sekä purku- ja rakennusalan yritysten tietoisuutta on lisättävä ehjänä purkamisen ympäristöhyödyistä sekä antaa mahdollisuuksia käytännön kokemuksen kerryttämiseen. Yhtenä ratkaisuna voisi olla myös purku-urakoitsijoiden nykyistä parempi verkostoituminen uudisrakentajien kanssa kohtaanto-ongelmien ratkaisemiseksi. Tiedon ja kokemuksen lisääntyminen tulee vähentämään purkumateriaalien uudelleenkäyttöön liittyviä ennakkoluuloja ja edistämään niiden korkealaatuisempaa uudelleenkäyttöä.
The post Mikkelissä toteutetussa purku-urakan kilpailutuksessa testattiin kiertotaloutta tukevia kilpailutuskriteereitä appeared first on Vastuullisuusuutiset.fi.