Norppatutkijan ja norpansuojelun aloittaneen professorin työ sai kruununsa, kun saimaannorppa hyväksyttiin omaksi lajiksi. Professori Heikki Hyvärinen hiihteli pääsiäisenä 1976 Pyhäselällä pohjoisella Saimaalla, kun hän löysi saimaannorpan pesän. Saaren rantaan kyhätty norppaemon lumipesä oli jo romahtanut, mutta Hyvärinen sai siitä loppuelämän kipinän. Se oli enne. – Luin kirjallisuutta ja totesin, että saimaannorpasta oli hyvin vähän hajallaan olevaa tutkimustietoa. Siitä syntyi kiinnostus tähän eläimeen, sen tutkimukseen ja suojeluun, Hyvärinen kertaa nyt 50 vuotta myöhemmin.
Oulun yliopistossa porotutkijana työskennellyt Hyvärinen haki vasta perustetun Joensuun Korkeakoulun virkoihin ja tuli 1975 valituksi biologian laitoksen apulaisprofessoriksi ja pian professorin virkaan. Vuosikymmenten aikana hän koulutti useita norppatutkijasukupolvia. Monet opiskelijat väittelivät norppa-aiheista tohtoriksi.
Saimaannorppa luokiteltiin pitkään norpan alalajiksi. Itä-Suomen ja Helsingin yliopistot hakivat yhdessä Luonnonvarakeskuksen kanssa saimaannorppaa omaksi lajiksi. Pari päivää sitten kansainvälinen merinisäkästieteellinen seura hyväksyi hakemuksen ja nosti saimaannorpan omaksi lajiksi. – Oli ajateltu, että merestä tullut norppa jäi jääkauden melskeissä Saimaalle saarroksiin. Uusi tutkimustieto kuitenkin osoitti, että tuo 9000 vuotta on liian lyhyt aika osoitettujen erojen syntymiselle. Ne vaativat pitemmän ajan. Norppa oli siis tullut Saimaalle jo aiemmin ja on selviytynyt meidän päiviimme saakka.
Kun Hyvärinen aloitti saimaannorpan tutkimuksen, laji oli sukupuuton partaalla. Kanta oli noin 150 yksilöä. Norppaa uhkasivat puunjalostusteollisuuden ympäristömyrkyt, lähinnä elohopea, sekä kalastus, ja vielä pitkään sotavuosien jälkeen jatkunut metsästys. Se alkoi hiipua vasta 1950-luvun lopulla, kun norppa rauhoitettiin. – Paikoin metsästys tuhosi norppakannan lähes kokonaan. Näin tapahtui esimerkiksi Puruvedellä, Hyvärinen kertoo.
Verkkokalastus oli vuosikymmeniä paljon nykyistä laajempaa. Norpat tosin pystyivät repimään itsensä usein irti pumpuliverkoista. Sitten tulivat nailonverkot ja kuolleisuus kasvoi. Saimaan rannoilla oli sodan jälkeen myös Laatokalta tulleita kalastajia, joille saimaannorppa oli vihollinen. – Tietysti oli ihmisiä, jotka pitivät norppaa vahinkoeläimenä. Se syö ehkä 12 kiloa vuodessa kalaa, mutta Saimaa tuottaa niin paljon enemmän, että norpan ruuan käyttö ei merkkaa yhtään mitään, Hyvärinen alleviivaa. Ympäristömyrkyt näkyivät kuolleina kuutteina tai ne syntyivät ennen aikojaan.
Lähde: MTV
The post Norpan suojelun keksinyt Heikki sai 50 vuoden työlleen kruunun: ”Ihmisyyden mitta, että pystymme pitämään sen hengissä täällä” appeared first on Vastuullisuusuutiset.fi.