Naalin lisääntyminen riippuu vahvasti myyrien ja sopulien määrästä. Vuonna 2025 pikkujyrsijöitä oli monin paikoin vähän, mikä selittää pentueiden määrän laskua edellisvuoden 139 pentueesta. Tästä huolimatta naalien pesinnän onnistuminen heikkoina jyrsijävuosina osoittaa, että tukiruokinta ja muut suojelutoimet ovat olleet ratkaisevia kannan elpymiselle.
Kasvu on hidastunut erityisesti levinneisyysalueen eteläosissa, kun taas pohjoisimmissa osapopulaatioissa hidas vahvistuminen jatkuu. Suomessa naalit ovat pesineet onnistuneesti jo neljänä peräkkäisenä vuotena, mikä tukee koko pohjoista kantaa.
Geneettinen monimuotoisuus on edelleen suuri haaste. Useissa osapopulaatioissa sisäsiittoisuus lisääntyy, mikä heikentää naalien selviytymistä ja lisääntymistä. Tätä torjutaan edistämällä yksilöiden liikkumista alueiden välillä, lisäämällä ruokinta-automaatteja sekä istuttamalla tarhassa kasvatettuja naaleja erityisesti raja-alueille.
Vaikka naalikanta on toipunut merkittävästi, se on yhä äärimmäisen uhanalainen. Tukiruokinta, kettujen poistaminen, istutukset ja geneettisen monimuotoisuuden vahvistaminen ovat välttämättömiä myös jatkossa. Suomessa Metsähallitus vastaa naalin suojelusta, ja WWF tukee työtä muun muassa lisäruokinnan, seurannan ja Auta naalia – älä ruoki kettua -kampanjan kautta. Kolmen maan yhteinen seuranta antaa tärkeää tietoa suojelutoimien vaikutuksista ja ohjaa naalin suojelua koko Fennoskandiassa.
Lähde: WWF Suomi
The post Fennoskandiassa lähes sata naalipentuetta – suojelutoimet ratkaisevassa roolissa kannan elpymisessä appeared first on Vastuullisuusuutiset.fi.