Perinnebiotoopit, kuten erilaiset kedot, niityt, hakamaat ja metsälaitumet, ovat luonnon monimuotoisuuden aarreaittoja. Ne ovat muovautuneet perinteisen karjatalouden niitto- ja laidunnuskäytäntöjen myötä ja ovat luontotyyppeinä uhanalaisia. Umpeenkasvun taltuttaminen ja lajirikkauden vaaliminen vaativat aktiivisia toimia.
Laidunnus vai niitto? Molempia tarvitaan
Valtaosaa hoidossa olevista perinnebiotoopeista hoidetaan tällä hetkellä laiduntamalla. Eläinten tuottama lanta on tärkeää monille hyönteisille ja tätä kautta hyönteisiä syöville linnuille, kuten uhanalaistuneille pääskyille. Laidunnus on kokonaisuudessaan korvaamaton perinnebiotooppien hoitomuoto.
Kaikilla kohteilla laidunnus ei kuitenkaan onnistu. Tähän voi olla monia syitä, kuten laiduneläinten puute, maanomistusolot, petopaine tai vaikkapa pienten, eristyneiden tai maastonmuodoltaan hankalien kohteiden aitaamisvaikeudet sekä laidunnuksen taloudellinen kannattamattomuus tällaisilla kohteilla.
Laidunnus ja niitto vaikuttavat perinnebiotooppien luontoon osin eri tavoin. Niitto poistaa kerralla kaiken kasvillisuuden, kun taas eläimet helposti jättävät epämieluisia kasveja syömättä. Lisäksi Natura 2000 -luontotyypeistä löytyy kategoria nimeltään ”Alavat niitetyt niityt”, eli maininta nimenomaan niittohoidosta löytyy luontotyypin nimestä. Tämä luontotyyppi on kirjattu suojelun perusteeksi esimerkiksi Rekijokilaakson Natura-alueella, jossa osa niittopilotin kohteista sijaitsee. Alueella esiintyy uhanalaista (vaarantunutta, VU) perhoslajia, pikkuapolloa.
Tällä niittopilotin kohteella esiintyy huomionarvoisista kasvilajeista muun muassa ketoneilikkaa (silmälläpidettävä NT), aholeinikkiä, hakarasaraa ja peurankelloa. Niiton ansiosta valo ja lämpö pääsevät taas pureutumaan maanpintaan, jolloin näiden niittykasvien elinolot kohentuvat.
Tarkastelussa niittourakoinnin koko ketju
Sekä laidunnusta että niittoa on tarpeen laajentaa Suomessa. Niittoa tehdään tyypillisesti pienialaisina talkootöinä. Niittopilottimme ideana onkin saada käytännön kokemusta laajemman niittourakoinnin koko ketjusta aina kohteiden etsinnästä ja maanomistajakontakteista käytännön töihin ja niittojätteen hyötykäyttöön. Tiedon kartuttaminen kustannuksista ja ketjun pullonkauloista on tärkeä osa kokeilua. Lisäksi olemme panostaneet osaamisen kasvattamiseen kouluttamalla uusia urakoitsijoita Ammattiopisto Liviassa, myös osana Priodiversity LIFE -hanketta.
Pilotissa on mukana yhteensä 12 kohdetta, joista kaksi on Somerolla ja kymmenen Salossa. Salosta on mukana yksi kaupungin omistama niitty sekä seurakunnan omistama Perttelin kirkon niitty, ja loput ovat yksityisessä maanomistuksessa.
Lähde: WWF Suomi
The post Näkökulma: Uutta puhtia perinnebiotooppien niittohoitoon yhteistyöllä ja urakoinnilla appeared first on Vastuullisuusuutiset.fi.