Tänä vuonna Arktisen merijään pienin laajuus on ollut normaali, mutta maaliskuussa mitattu maksimilaajuus oli ennätyksellisen pieni. Lisäksi Euroopan puoleisella alueella jään peittävyys Pohjoisnavalle asti on ollut poikkeuksellisen pientä ja avoveden osuus tavallista suurempaa.
Satelliittihavaintojen lisäksi Ilmatieteen laitos on tehnyt kenttämitttauksia Huippuvuorilta Pohjoisnavalle matkaavalla aluksella. Havaintojen mukaan jään paksuus oli melko normaali, mutta avoveden osuus oli poikkeuksellisen suuri. Tämä johtui kesän poikkeuksellisista tuuliolosuhteista, joiden johdosta jääkenttä ei kulkeutunut tyypilliseen tapaan Huippuvuorten ja Grönlannin väliseen Framin salmeen, vaan ajelehti ja avautui Siperian puoleisille merialuille.
Yhdysvaltalaisen National Snow and Ice Data Center -tutkimuslaitoksen (NSIDC) mukaan arktisen eli pohjoisnapaa ympäröivän merijään laajuuden minimi saavutettiin 12. syyskuuta. Laajuuden minimi saavutettiin lähes samaan aikaan kuin viime vuonna. Tänä vuonna pienin laajuus oli 4,6 miljoonaa neliökilometriä ja se on mittaushistorian yhdenneksitoista pienin.
Vaikka minimilaajuus oli keskimääräinen 2000-luvulle, se oli silti selvästi suppeampi kuin 80–90-luvuilla ja useat päivittäiset jään laajuudet ovat olleet ennätyksellisen alhaisia vuoden alkupuolella. Copernicus-meripalvelun mukaan vuoden suurin laajuus saavutettiin 7. maaliskuuta. Laajuus oli 14,43 miljoonaa neliökilometriä, mikä on yhtä pieni kuin viime vuonna. Vuodet 2025 ja 2026 jakavat ennätyksen pienimmästä enimmäislaajuudesta.
Jään laajuus määritetään kaukokartoitussatelliittien mittauksista. Eri tutkimuslaitokset käyttävät erilaisia aineistoja, joten päivittäiset tulokset voivat poiketa hieman toisistaan. Esimerkiksi tänä vuonna Copernicus ja NSIDC ovat määrittäneet minimilaajuudet peräkkäisille päiville.
Lähde: Ilmatieteenlaitos
The post Arktisen merijään minimilaajuus oli tavanomainen, mutta peittävyys tavallista pienempi appeared first on Vastuullisuusuutiset.fi.