Hiilinielulaskennan analyysi: Epävarmuuksista huolimatta paras käytettävissä oleva työkalu ilmastotoimien kohdentamiseen

Maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta laadittu tutkimusprofessori Annika Kankaan johtama analyysi vahvistaa, että Suomen kasvihuonekaasuinventaario metsien osalta on tehty asianmukaisesti ja kansainvälisten ohjeiden mukaisesti. Laskennan suurimmat epävarmuudet liittyvät erityisesti turvemaiden maaperän hiilivaraston arviointiin, sillä ilmaston lämpenemisen, pohjavedenpinnan muutosten ja metsänkäsittelyn vaikutuksista on yhä rajallisesti tutkimustietoa.

Epävarmuudet eivät johdu virheistä laskennassa, vaan puutteellisesta tiedosta maaperän prosesseista. Vaikka numeeristen ilmastotavoitteiden, kuten hiilineutraaliuden, tarkka seuranta vaikeutuu, hiilinielulaskenta kuvaa luotettavasti kehityksen suunnan ja on edelleen paras työkalu ilmastotoimien kohdentamiseen.

Suomessa kivennäismaiden maaperän päästöjä arvioidaan mallintamalla, toisin kuin Ruotsissa, jossa käytössä on pitkä mittausaikasarja. Vertailujen perusteella mallinnuksen ja mittausten tulokset eivät kuitenkaan merkittävästi eroa. Turvemailla mallintaminen on ainoa käyttökelpoinen menetelmä molemmissa maissa. Suomen käyttämä kansallinen malli huomioi ilmaston lämpenemisen vaikutukset ja tuottaa hehtaarikohtaisesti pienempiä päästöjä kuin Ruotsin vakiopäästökertoimet. Maiden välisiä eroja selittää erityisesti ojitettujen turvemaiden suurempi pinta-ala Suomessa. EU huomioi mallien erot asettaessaan nielutavoitteita, joten Suomi ei joudu epäoikeudenmukaiseen asemaan.

Metsien hakkuumahdollisuusarviot on uudistettu, sillä aiempi laskentatapa yliarvioi pitkän aikavälin puuston kasvua. Uudet, kasvihuonekaasuinventaarion kanssa yhdenmukaistetut skenaariot ennakoivat, että nykyisillä hakkuumäärillä metsät muuttuvat 10–20 vuoden kuluessa noin viiden miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin päästölähteeksi.

Hakkuiden väliaikainen vähentäminen vahvistaisi hiilinielua lyhyellä aikavälillä, mutta heikentäisi metsänomistajien tuloja ja metsäteollisuuden toimintaedellytyksiä sekä lisäisi investointien siirtymisen riskiä. Metsäbiotalouden tiedepaneelin mukaan hakkuumäärien pienentäminen vähentäisi metsäsektorin arvonlisää noin 100 miljoonaa euroa miljoonaa kuutiometriä kohti. Skenaarioihin liittyvien epävarmuuksien vuoksi seuraavaksi tarvitaan kattavia herkkyysanalyysejä. Jatkossa Luke laajentaa arviointeja käyttämällä useampia korkokantoja, ja maakunnalliset tulokset julkaistaan helmikuussa.

Lähde: Luke