Itämeren tila on yhä kaukana tavoitteista – rannikkovesistä avomerelle ulottuva seuranta kertoo miksi

Suomen ympäristökeskus toteutti elokuussa Itämerellä kaksi seurantamatkaa: merentutkimusalus Aranda keräsi tietoa avomereltä ja ms Hessu Saaristomereltä ja rannikolta. Rehevöityminen on edelleen Itämeren suurin ympäristöongelma. Kesäkuussa julkaistun rannikkovesien tila-arvion mukaan vain kuusi prosenttia Suomen rannikkovesistä on hyvässä tilassa. Tuoreet mittaukset ja mallinnukset tarjoavat päivitetyn tilannekuvan siitä, miten maalta tuleva ravinnekuormitus näkyy rannikkovesissä ja avomerellä, ja miksi meren tila on edelleen kaukana tavoitteista.

Merentutkimusalus Arandan elokuinen seurantamatka on osa Itämeren maiden yhteistä HELCOM COMBINE -seurantaohjelmaa, jolla seurataan meren fysikaalista, kemiallista ja biologista tilaa. Eläinplanktonyhteisön muutoksia seurataan 2 kertaa vuodessa tapahtuvalla haavinäytteenotolla. Kuvassa kenttämestari Martti Penttinen ja merianalyytikko Siru Tasala näytteenottohaavia nostamassa. Kuvaaja: Maiju Lehtiniemi / Suomen ympäristökeskus Kuvan käyttö sallittu tiedotteen aiheesta uutisoitaessa.
Elokuun mittaukset täydentävät Itämeren pitkäaikaista seurantaa, joka ulottuu rannikkovesistä avomerelle. Mittaukset kertovat meren tilasta ja sen kehityksen suunnasta. Seurantamatkoilla saatujen havaintojen avulla voidaan arvioida, kuinka rehevöitymisen vaikutukset näkyvät eri merialueilla ja miten tuoreet havainnot suhteutuvat pitkän aikavälin kehitykseen.

Merentutkimusalus Arandan matkan alustavien tulosten mukaan avomeren ravinnepitoisuudet ovat Suomenlahdella, Selkämerellä, Perämerellä ja Itämeren pääaltaan pohjoisosassa pääosin edellisinä vuosina havaitulla tasolla. Ravinnetasot ja maalta tulevan kuormituksen vaikutukset eroavat eri merialueilla. Niihin vaikuttaa myös meriveden virtaus Itämeren altaiden välillä. Suomenlahden ja Itämeren pääaltaan syvemmillä alueilla meren pohja on säännönmukaisesti hapeton, ja happikatoa esiintyy siellä myös pohjan läheisissä vesikerroksissa. Tänä vuonna happikatoa esiintyi pohjan läheisissä vesikerroksissa laajemmalla alueella kuin aiemmin.

Liiallinen ravinnekuormitus lisää levätuotantoa ja voi heikentää pohjanläheisiä happiolosuhteita. Meriekosysteemi vastaa ravinnekuormituksen muuttumiseen hitaasti monimutkaisten sisäisten vuorovaikutusten ja ravinteiden pitkien kiertoaikojen vuoksi. Ravinteiden pitoisuus vaihtelee myös luonnollisesti muun muassa sääolojen vuoksi.

Meren ekosysteemin terveyden mittaamisessa ja arvioimisessa pitkäaikaisen seurannan rooli on keskeinen. Yksi pitkäaikaisseurannan keskeisistä muuttujista on fosfaattifosforin pitoisuus pohjanläheisessä vedessä (kuva 1). Fosfaattifosfori on fosforin muoto, jota planktonlevät käyttävät suoraan kasvuunsa. Fosfaattifosforin määrän kehitys auttaa tunnistamaan rehevöitymiseen ja happiolosuhteisiin liittyviä muutoksia, jotka voivat vaikuttaa meren tilaan pitkään. Selkämerellä pohjanläheisen veden fosfaattifosforin pitoisuus kohosi 2010-luvun aikana, mutta viime vuosina tämä trendi on tasaantunut.

Lue koko artikkeli>>

Lähde: Suomen ympäristökeskus