Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimushanke selvittää eri tekijöiden vaikutuksia metsien kasvuun. Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää paremmin metsän hiilenkierron ja ilmaston välisiä yhteyksiä Etelä-Suomen kuivuudelle alttiilla alueilla. Tämä parantaa metsänkasvun mallinnuksen tarkkuutta ja auttaa kehittämään metsänhoitoa metsien sopeutumiskyvyn lisäämiseksi ja ilmaston lämpenemisen haittojen vähentämiseksi.
Puut kasvattavat joka vuosi uuden vuosirenkaan, mikä antaa arvokasta tietoa niiden vuosittaisesta kasvusta ja ympäristön olosuhteista. Vuosirenkaiden vaihtelun analysointi eli dendrokronologia paljastaa, miten puut reagoivat kuivuuden kaltaisiin stressitekijöihin. Kapeammat vuosirenkaat kertovat usein vaikeista vuosista. Vuosirenkaiden hiili-isotooppien suhteiden analysointi taas auttaa ymmärtämään puun vedenkäytön tehokkuutta eli hiilenoton ja vedenkäytön välistä tasapainoa. Puiden kasvun, stressitekijöiden vaikutuksen ja vedenkäytön tehokkuuden analysointi on tärkeää, jotta voidaan ennustaa, miten tulevat kuivuusjaksot vaikuttavat metsien terveyteen ja tuottavuuteen. Samalla voidaan kehittää strategioita metsien ilmastokestävyyden ja sopeutumiskyvyn lisäämiseksi, erityisesti kuivuudelle alttiilla alueilla.
Myös topografia eli maaston muodot, kasvupaikka ja pohjaveden taso vaikuttavat puiden kasvuun kuivuusolosuhteissa. Tutkimme mäntymetsiä kangasmailla, joissa topografia vaihtelee mäen laesta painanteisiin. Kuusimetsiköitä tutkimme ojitetuilla turvemailla valiten metsiköt niin, että niissä on sekä matalia että syviä ojia. Mäen laella sijaitsevissa metsissä on yleensä ohuempi maaperä ja pienempi vesivarasto. Tällaiset metsät ovat tottuneet kestämään paremmin kuivuutta mutta niiden kasvu on heikompaa kosteampiin kohteisiin verrattuna. ”Tehokas ojitus on ollut osa turvemaiden metsänhoitoa, sillä ojituksen avulla on estetty puiden kasvua haittaavaa tulvimista. Vertailemalla korpikuusikoita, joissa on erilaiset ojitussyvyydet, opimme, miten ojien syvyys vaikuttaa puiden tuottavuuteen kuivuuden vallitessa”, tutkimusprofessori Aleksi Lehtonen sanoo. Alustavat tulokset osoittavat, että metsien kasvu on hidastunut vuosina 2010–2023 verrattuna vuosiin 1980–2009, ja että ojitetuilla turvemailla kuusen kasvu on vähentynyt merkittävämmin kuin männyn kivennäismailla.
”Tämän tutkimuksen tulokset auttavat metsänhoitostrategioiden laatimisessa Etelä-Suomessa ilmastonmuutoksen voimistuessa”, Lehtonen sanoo. Jotta metsien sietokykyä tulevia kuivuuksia vastaan voitaisiin parantaa, on osattava valita oikea puulaji kohteen ominaisuuksien. ”Metsänhoidon käytäntöjä on myös syytä tarkentaa, kuten vaikkapa harvennusohjeita kuivilla kohteilla, jotta voidaan parantaa veden riittävyyttä puille myös kuivuuden vallitessa.”, hän jatkaa.
Puiden kasvun ja vedenkäytön tehokkuuden vaihtelujen ymmärtäminen eri olosuhteissa ja puulajeilla auttaa tunnistamaan alueet, jotka ovat erityisen alttiita ilmastonmuutokselle. Hoitostrategioiden mukauttaminen auttaa varmistamaan, että metsät säilyvät elinvoimaisina, toimivat edelleen hiilinieluina ja tukevat biologista monimuotoisuutta. Tulevissa tutkimuksissa on keskityttävä puiden kasvun ja vedenkäytön tehokkuuden pitkäaikaiseen seurantaan, jotta voidaan seurata kehityssuuntauksia ja havaita poikkeamia nopeasti. Tutkimuksen laajentaminen koskemaan useampia puulajeja ja laajempaa kasvuolosuhdevalikoimaa eri puolilla Suomea antaisi lisätietoa kuivuusjaksojen vaikutuksesta kasvuun eri ilmasto-olosuhteissa.
Tässä artikkelisarjassa julkaisemme kirjoituksia metsien kasvusta erityisesti MEKA2.0-tutkimushankkeen teemoihin liittyen. Tämä kirjoitus on sarjan viides osa.
Lähde: Luke
The post Kuivuuden vaikutukset Suomen metsiin ja metsätalouteen appeared first on Vastuullisuusuutiset.fi.