Kuntien kulutusperäiset päästöt kaukana kestävästä tasosta

Kuntien asukaskohtaiset kulutusperäiset päästöt vaihtelivat 7,7 ja 12,5 tCO2e välillä. Tästä kotitalouksien kulutuksen osuus on noin 82 prosenttia vaihdellen kunnan mukaan 6,1 ja 10,4 tonnin välillä. Kuntien hankintojen osuus on noin 12 prosenttia ja investointien loput 6 prosenttia. ”Pariisin ilmastosopimuksen mukaiseen 1,5 asteen tavoitteeseen pääsemiseksi henkeä kohden lasketun päästötason tulisi olla noin 2,5 tCO2e vuoteen 2030 mennessä ja laskea edelleen 0,7 tonniin vuoteen 2050 mennessä. Tästä ollaan vielä hyvin kaukana”, erikoistutkija Santtu Karhinen Suomen ympäristökeskuksesta sanoo.

Päästösektoreiden osuudet vaihtelevat kunnan tilanteen mukaan. Esimerkiksi kasvavissa kunnissa investointien osuus on suurempi, kun taas terveyspalveluiden osuudet ovat suuremmat asukasikärakenteiltaan vanhemmissa kunnissa. Vuoteen 2015 verrattuna kehitys on ollut myönteistä mutta hidasta. Yhteenlaskettuna kuntien kulutusperäiset päästöt laskivat 4,4 prosenttia. Kotitalouksien kulutuksen päästöt laskivat 4,3 prosenttia, kuntien hankintojen 4,2 prosenttia ja investointien 6,6 prosenttia. Kuntien välillä on kuitenkin suuria eroja, sillä muutokset vuodesta 2015 vaihtelevat suurimmillaan noin 29 prosentin päästövähenemästä 18 prosentin päästökasvuun. Tutkijat pystyvät jo nyt ennakoimaan, että päästöt tulevat pienenemään selvästi seuraavissa laskennoissa. Tämä johtuu tuotannon, erityisesti energiasektorin puhdistumisesta. Tuotanto puhdistuu sekä kotimaassa että ulkomailla.

Kotitalouksien asumisen päästöt ovat keskimäärin pienemmät taajaan asutuissa ja maaseutumaisissa kunnissa. Asumisen päästöjen eroihin vaikuttaa esimerkiksi kaukolämmön tuotannon lämmönlähteet. Maaseutumaisissa kunnissa liikkumisen päästöt ovat puolestaan keskimäärin suuremmat kuin taajaan asutuissa ja kaupunkimaisissa kunnissa, mikä johtuu rajallisista joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen käyttömahdollisuuksista. Kulutetun ruoan määrä ei riipu aluetyypistä, mutta ruokavalinnoista aiheutuviin päästöihin aluetyypillä on vaikutusta esimerkiksi siten, että lihan kulutuksen päästöt ovat taajaan asutuissa ja maaseutumaisissa kunnissa suurempia kuin kaupunkimaisissa kunnissa. Tavaroiden kokonaiskulutuksen osalta aluetyyppien välillä ei ole merkittäviä eroja. Palveluihin liittyviä päästöjä muodostuu selvästi eniten kaupunkimaisissa kunnissa, joissa palveluja on enemmän tarjolla kuin maaseutumaisissa kunnissa.

Maakunnista suurimmat asukaskohtaiset päästöt ovat Kainuussa, Lapissa ja Ahvenanmaalla. Asukaskohtaiset päästöt pienenivät vuodesta 2015 eniten Pohjanmaalla ja Varsinais-Suomessa, kun taas päästöjen kasvu oli suurinta Kainuussa ja Etelä-Pohjanmaalla. Tuloksiin vaikuttavat alueiden maantieteelliset ja rakenteelliset ominaisuudet, sääolosuhteet sekä kaukolämmön tuotannon energiavalinnat. Kotitalouksien kulutuksessa merkittävimmät päästövähennykset liittyvät ruoan ja tavaroiden kulutukseen. Sen sijaan asumisen päästöt kasvoivat edelleen hieman. Myös palveluiden hankinnan päästöt laskivat, kun taas liikkumisen päästöt pysyivät lähes muuttumattomana. Kuntien hankinnoissa asiakaspalveluostoihin liittyvät päästöt kasvoivat hankintojen määrän kasvaessa. Samalla kuitenkin muissa hankintaluokissa tapahtuneet päästövähenemät johtivat hankintojen kokonaisuuden päästöjen vähenemiseen. Investoinneissa rakentamishankkeiden päästöt pysyivät lähes muuttumattomana, kun taas muissa luokissa, kuten koneiden ja laitteiden hankinnoissa, päästöt pienenivät selvästi. Kuntien kulutusperäiset päästöt sisältävät kotitalouksien kulutushyödykkeiden, kuntien hankintojen ja investointitavaroiden tuotannossa syntyneet päästöt Suomessa ja ulkomailla.

Lähde: Suomen ympäristökeskus