Suomen kansalliset ilmastotavoitteet ovat saavutettavissa, mutta ne edellyttävät nopeita poliittisia päätöksiä, mittavia investointeja ja vaikeita valintoja talouden, luonnon ja ilmaston välillä. Useiden tuoreiden selvitysten mukaan päästövähennyksiä on vauhditettava erityisesti liikenteessä, maataloudessa ja rakennuksissa sekä irtauduttava fossiilitaloudesta. Samalla maankäyttösektorin hiilinieluja on vahvistettava, sillä ilman toimivia metsä- ja maaperänieluja hiilineutraaliutta ei saavuteta.
Hiilinielujen kasvattamisessa keskeisessä roolissa ovat metsät. Nopein ja tehokkain keino lisätä metsien hiilinieluja on kiertoaikojen pidentäminen ja kasvatustiheyksien lisääminen, mikä käytännössä tarkoittaa hakkuiden rajoittamista 10–20 vuoden ajaksi. Tämä kasvattaisi hiilinieluja lyhyellä aikavälillä ja voisi myöhemmin mahdollistaa nykyistä korkeammat hakkuutasot.
Toimiin liittyy kuitenkin merkittäviä taloudellisia riskejä. Esimerkiksi 10 miljoonan kuutiometrin hakkuuvähennys tarkoittaisi noin miljardin euron vuotuista arvonlisän laskua ja noin 10 prosentin pudotusta viennin arvossa. Lisäksi ei-markkinaehtoiset hakkuurajoitukset voivat heikentää metsäteollisuuden investointiedellytyksiä ja herättää kysymyksiä omaisuudensuojasta. Siksi ilmasto- ja ennallistamistoimien vaikutukset talouteen on arvioitava kattavasti.
Luontokadon torjunnassa painopiste ei ole koko lajistossa vaan uhanalaisissa lajeissa ja luontotyypeissä. Keskeisiä keinoja ovat vanhojen ja luonnontilaisten metsien lisäsuojelu, suojavyöhykkeiden ja säästöpuiden lisääminen, lahopuun säilyttäminen sekä lehtipuiden suosiminen. Toimet tulisi kohdentaa erityisesti Etelä-Suomeen ja reheviin metsätyyppeihin, joissa uhanalaisuus on suurinta. EU:n ennallistamisasetuksen kansallinen toimeenpano on ratkaisevassa asemassa.
Maataloudessa suurin yksittäinen ongelma ovat turvepellot, jotka aiheuttavat merkittävän osan maatalouden ilmastopäästöistä ja ravinnekuormituksesta. Nykyinen tukijärjestelmä ylläpitää niiden viljelyä, vaikka päästövaikutukset tunnetaan hyvin. Ratkaisuksi esitetään pitkäaikaisia ja ennakoitavia sopimusmalleja, joilla turvepeltoja ohjataan ennallistamiseen, metsitykseen tai muihin vähäpäästöisiin käyttötapoihin. Samalla maaperän kasvukunto ja hiilivarannot tulisi nostaa keskeisiksi politiikkatavoitteiksi.
Vesistöjen ja kalakantojen tilaa voidaan parantaa vähentämällä valuma-alueiden kuormitusta ja palauttamalla vaelluskalojen elinympäristöjä. Tehokkain keino on patojen ja muiden vaellusesteiden poistaminen, ja siellä missä se ei ole mahdollista, ekologinen kompensaatio.
Luontoarvomarkkinat voivat tuoda yksityistä rahoitusta luonnon monimuotoisuuden ja hiilinielujen vahvistamiseen, mutta ne eivät korvaa julkista vastuuta. Markkinoiden toimivuus edellyttää luotettavaa seurantaa, selkeitä pelisääntöjä ja hyötyjen oikeudenmukaista jakamista. Kansainvälisiin luontohyvitysmarkkinoihin suhtaudutaan varauksella, sillä luonnon monimuotoisuus on vahvasti paikallista.
Lue tarkemmin aiheesta täältä!
Lähde: Luke
The post Luke: Suomen ilmasto- ja luontotavoitteet vaativat ripeitä ja kohdennettuja toimia appeared first on Vastuullisuusuutiset.fi.