Ympäristöministeriön tilaamassa selvityksessä tarkastellaan Natura-arvioinnin tarpeeseen liittyviä oikeudellisia lähtökohtia maakuntakaavoituksen näkökulmasta. Apulaisprofessori Aleksi Heinilän laatiman oikeudellisen selvityksen tavoitteena on selkeyttää maakuntakaavoituksen valvontaa ja viranomaisyhteistyötä sekä maakuntien liitoissa tehtävää kaavojen valmistelua.

Natura 2000 -alueisiin kohdistuvien vaikutusten tarkka arviointi on ajoittain koettu haastavaksi maakuntakaavoituksen yhteydessä. Selvityksessä tarkastellaan sitä, minkälaiset tekijät vaikuttavat Natura-arvioinnin tarpeeseen maakuntakaavan laadinnassa, jotta kaava on sekä alueidenkäyttölain että luonnonsuojelulain mukainen.

Luonnonsuojelulain mukainen asianmukainen Natura-arviointi on tehtävä, mikäli objektiivisten seikkojen perusteella ei ole poissuljettua, että kaava vaikuttaa kyseiseen Natura-alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa. Arviointitarvetta koskevan selvityksen perusteella päätetään, ylittyykö arviointikynnys, eli onko Natura-arvioinnille tarvetta. Arvioinnin tarpeen kannalta keskeisiä tekijöitä ovat Natura-alueen suojelun perusteena olevat luontoarvot, kaavan mahdollistama maankäyttö ja sen tarkemmalle suunnittelulle asettamat reunaehdot, mahdollisuudet haitallisten vaikutusten ehkäisyyn sekä muiden suunnitelmien ja hankkeiden vaikutukset.

Selvityksen erityishuomiona on ollut tuulivoimarakentamisen ohjaus, mutta johtopäätökset ovat sovellettavissa laajemminkin maakuntakaavoituksessa ratkaistaviin alueidenkäytön kysymyksiin. Tuulivoimarakentamista koskeva maakuntakaavoitus on ollut 2010-luvulta lähtien aktiivista, minkä takia teema on ollut erityisesti esillä myös Natura-arvioinnin tarvetta arvioitaessa.

Selvityksestä ilmenee, että maakuntakaavoitus ei yleensä ole tarkoituksenmukaisin vaihe Natura-arvioinnin tekemiselle, koska maakuntakaavan tehtävänä ei ole ratkaista alueidenkäytön yksityiskohtia. Selvityksen mukaan maakuntakaavaa laadittaessa olisikin hyvä pyrkiä sellaisiin suunnitteluratkaisuihin, jotka sulkevat pois Natura-alueisiin kohdistuvat ja niiden arvoja merkittävästi heikentävät vaikutukset.

Luonnonsuojelulain Natura 2000 –alueita koskevan sääntelyn keskeistä sisältöä ovat 34 §:n mukainen heikentämiskielto ja 35 §:n mukainen arviointivelvollisuus, joiden perusta on EU-tason sääntelyssä. Oikeudellisesta selvityksestä ilmenee, että maakuntakaava on myös luonnonsuojelulain 35 §:ssä tarkoitettu suunnitelma, jota Natura 2000 -luontoarvojen heikentämiskielto ja niihin kohdistuvien vaikutusten arviointivelvollisuus koskevat. Maakuntakaavan vaikutuksia arvioidaan sen mukaisesti, mitä kaava mahdollistaa. Olennaista on, että maakuntakaavan mahdollistamalle alueidenkäytölle on löydettävissä yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa ratkaisu, joka täyttää alueidenkäyttölain ja luonnonsuojelulain vaatimukset. Maakuntakaavassa esitettävät toiminnot ja yksityiskohtaisemmat, suunnittelua ohjaavat kaavamääräykset ovatkin avainasemassa, koska Natura-alueiden sijaintia, kokoa tai niiden suojelun perusteena olevia luontoarvoja ei maakuntakaavalla voida muuttaa.

Lähde: Ympäristöministeriö

The post Oikeudellinen selvitys valottaa Natura-arvioinnin tarpeeseen vaikuttavia tekijöitä maakuntakaavan laadinnassa appeared first on Vastuullisuusuutiset.fi.