Paikkatietoon perustuva kohdentaminen avaa uusia mahdollisuuksia turvepeltojen ilmastotoimille

Ilmastonmuutoksen hillintä edellyttää tehokkaita toimia myös maankäytössä. Luonnonvarakeskuksen tutkijan MMM Hanna Kekkosen väitöskirja osoittaa, että viljellyt turvemaat ovat Suomen maatalouden suurin yksittäinen kasvihuonekaasupäästölähde ja siten keskeinen kohde ilmastotoimille. Vaikka turvemaat kattavat vain noin kymmenesosan viljelyalasta, niiden päästövaikutus on huomattava.

Tutkimuksen mukaan turvepeltojen vettäminen on yksi vaikuttavimmista keinoista vähentää päästöjä. Vedenpinnan nostaminen palauttaa hapettomat olosuhteet ja hidastaa turpeen hajoamista. Paikkatietomenetelmien avulla ilmastotoimet voidaan kohdentaa tehokkaasti niille alueille, joilla saavutetaan suurimmat päästövähennykset ilman, että ruoantuotanto vaarantuu.

Tulokset osoittavat, että yli puolet viljelyssä olevasta turvepeltoalasta soveltuisi vettämistoimiin, erityisesti pelloilla, jotka eivät ole aktiivisessa viljelyssä. Suurimmat ilmastohyödyt saataisiin kuitenkin kohdentamalla toimet yksivuotisten kasvien viljelyssä oleville turvemaille. Potentiaalia on runsaasti, mutta sen hyödyntäminen edellyttää nykyistä selkeämpiä ja vaikuttavampia politiikkaohjauskeinoja.

Kekkosen tutkimus tarjoaa vahvan tietopohjan ilmastopolitiikan kehittämiselle ja osoittaa, että paikkatietoon perustuva päätöksenteko voi tehdä ilmastotoimista tarkempia, kustannustehokkaampia ja vaikuttavampia. Väitöstilaisuus järjestetään 9.1.2026 Helsingin yliopistossa.

Lähde: Luke