Selkämeren silakat lihavia ja niille on runsaasti ravintoa

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusryhmä palasi syyskuun lopussa Itämerelle suuntautuneelta noin kahden viikon tutkimusmatkalta. Matkan aikana selvitettiin silakka- ja kilohailikantojen tilaa. Hyviä uutisia ovat havainnot Selkämeren silakan kohentuneesta kunnosta ja runsaista ravintovaroista. Selkämeren tutkimustroolilla saatu silakkasaalis (kg/30 min) oli kuitenkin troolausaikaan nähden selvästi pienempi kuin edellisenä vuonna. “Saaliin määrä jäi vähäisemmäksi erityisesti Ruotsin puolella. Selkämerellä havaittiin poikkeavaa veden kerrostuneisuutta kalastuksen aikana. Ruotsin puolella kylmää vettä nousi syvältä pintaan ja Suomen puolelle kulkeutui lämpimämpiä vesimassoja. Tämän vuoksi nuoret silakat ja kolmipiikit näyttivät liikkuneen pääosin lämpimämmissä vesissä Suomen alueelle”, kertoo Luken erikoistutkija Juha Lilja. Tutkimusmatkalla saatiin ja käsiteltiin yhteensä 7,5 tonnia saalista, mikä on noin viidesosan vähemmän kuin viime vuonna. Saaliin painosta 59 % oli silakkaa ja 27 % kilohailia.

“Silakan nälkiintymisjaksosta 2021–2022 on nyt edetty ehkä toiseen äärimmäisyyteen. Silakoiden kunto oli nyt erinomainen. Silakka oli kaikissa kokoluokissa lihavampaa kuin aikoihin”, kertoo Luken erikoistutkija Jari Raitaniemi. Silakoiden kasvulle tärkeitä, kookkaita massiaisia havaittiin runsaasti sekä silakkasaaliin seassa että erityisesti massiaisia varten käytetyillä tutkimusmenetelmillä. Matkalla mukana olleet Suomen ympäristökeskuksen tutkijat käyttivät massiaisnäytteiden ottamiseen tarkoitettuja haaveja, ja myös kaikuluotauksen säätämisessä massiaisten havainnointiin onnistuttiin. Lisäksi silakalle tärkeitä, kookkaita Limnocalanus-hankajalkaisia oli runsaasti. Selkämeren pohjoisimman osan pintavetojen saaliissa havaittiin melko runsaasti pieniä silakan poikasia, jotka olivat kuoriutuneet syyskudusta. Näin nähtiin jälleen merkkejä syksyllä kutevien silakoiden osuuden kasvusta 2020-luvun aikana.

Suurikokoisten silakoiden osuus Selkämeren näytesilakoissa kasvoi hieman. Yli 18-senttisten yksilöiden osuus oli 11 prosenttia, mikä on kasvua edellisiin vuosiin verrattuna, mutta edelleen alhaisempi kuin 2010-luvulla. Vähintään 16- ja 17-senttisten silakoiden osuuden kasvu viittaa siihen, että kookkaiden silakoiden määrä voisi lisääntyä lähivuosina, jos silakan kasvu jatkuu hyvänä. Itämeren pääaltaan puolella kookkaiden silakoiden osuus oli edelleen pienempi kuin Selkämeressä, ja ravintokilpailu kilohailin kanssa saattaa pysäyttää silakoiden kasvun tai johtaa kookkaimpien yksilöiden siirtymiseen muualle. Suomenlahdessa yli 18-senttiset silakat näyttävät perinteisesti pysyvän hyvin vähälukuisina. Syksyllä 2023 Selkämeren silakoiden pituusjakaumassa havaittiin melko vähän pituuskasvua yli 15 sentin mittaisilla yksilöillä. Tämä viittaa siihen, että kahtena edellisenä vuonna laihtuneet silakat olivat lihoneet lähes ennalleen ravintotilanteen parannuttua, mutta eivät vielä kasvaneet pituutta normaalisti. Sen sijaan tämän syksyn troolisaaliissa pituuskasvu näkyi selvästi. Alueiden kokojakaumien erot eivät ole samanlaisia ympäri vuoden. Keväisin kookkaita silakoita saapuu etelämpää pääaltaalta kudulle lounais- ja etelärannikoille, ja suurikokoisten silakoiden osuus voi jopa kymmenkertaistua kaupallisesta silakkasaaliista otettujen näytteiden perusteella verrattuna syksyn tutkimustroolisaaliisiin.

Nuoria, keskimäärin 70–75 mm:n mittaisia kilohaileja oli melko runsaasti Itämeren pääaltaan ja Suomenlahden troolinäytteissä, mikä viittaa ainakin kohtalaiseen kilohailivuosiluokkaan. Myös Baltian maiden vastaavalla tutkimusmatkalla kilohaileja havaittiin runsaasti. Nyt kolme vuotta peräkkäin Itämeren kilohailivuosiluokat ovat olleet hyvin pieniä, joten kilohailin kalastukselle tämä on hyvä uutinen.

Lähde: Luke