Tasapuolisempi typpilannoitteiden käyttö parantaisi ruokaturvaa

Typpilannoitteen käytön osittainen siirtäminen rikkaista köyhiin maihin lisäisi maailman viljantuotantoa ja kaksinkertaistaisi sadot ruokaturvattomimmissa maissa. Lisäksi se hillitsisi ilmastonmuutosta ja luontokatoa. Rikkaissa maissa käytetään liikaa typpilannoitteita, mikä johtaa ilmastonmuutokseen, vesien saastumiseen ja luontokatoon. Köyhiltä mailta taas puuttuu typpilannoitteita, jotta ne voisivat saavuttaa kunnolliset satotasot.

Suomesta johdetussa kansainvälisessä tutkimuksessa selvitettiin, kuinka typpi tulisi viljantuotannossa jakaa eri maiden ja alueiden välillä, jotta satoa saataisiin mahdollisimman paljon eikä planeetan kantokykyä ylitettäisi. Empiirisesti testattujen globaalien mallien yhteiskäytön avulla arvioitiin eniten tuotettujen viljojen – vehnän, maissin ja riisin – satovasteet typpilannoitteelle. Kirjoittajat mallinsivat tuotantoa sekä nykyisellä typen käytön tasolla että planeetan kantokyvyn sallimalla alhaisimmalla tasolla. Lisäksi he mallinsivat alhaisimman mahdollisen typen käytön tason, jolla saavutetaan nykyinen viljantuotanto.

Nykyisen typen käytön optimaalinen jakaminen lisäisi globaalia viljantuotantoa 12 %. Tässä skenaariossa maissa, joissa yli puolet väestöstä kärsii kohtalaisesta tai vakavasta ruokaturvattomuudesta, typen käyttö kasvaisi kahdeksankertaiseksi ja sadot yli kaksinkertaistuisivat. Aluetasolla tuotanto vähenisi vain Itä-Aasiassa, lähinnä Kiinassa, ja sielläkin vain kuusi prosenttia.

Nykyinen viljantuotanto voitaisiin saavuttaa kahdella kolmanneksella tai jopa sitä pienemmällä osuudella nykyisestä typpimäärästä muuttamalla käytön jakaumaa tasaisemmaksi maiden ja alueiden välillä. Jos optimaalisesti jakautunutta typen käyttöä vähennettäisiin lisäksi planeetan kantokykyä vastaavaksi, se johtaisi 7–16 % laskuun globaalissa tuotannossa. Tämä kuilu voitaisiin kuroa umpeen esimerkiksi kierrättämällä tehokkaasti typpipitoisia sivuvirtoja kuten lantaa, käyttämällä typpitehokkaampia viljelykasveja ja yksisoluisia proteiinilähteitä sekä ruokavalion muutoksin ja hävikkiä vähentämällä.

– Jakamalla typpilannoitteiden käyttöä uudelleen maiden välillä voidaan ratkaisevasti parantaa ruokaturvaa ja huoltovarmuutta sekä hillitä ilmastonmuutosta ja luontokatoa sekä vesistöjen kuten Itämeren rehevöitymistä, kertoo Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan dosentti, kestävyystieteen emeritaprofessori Helena Kahiluoto.

Alkuperäinen julkaisu
Kahiluoto, H., Sakieh, Y., Kaseva, J., Kersebaum, K.-C., Minoli, S., Franke, J., Roetter, R.P., Müller, C. 2024. Redistribution of nitrogen to feed the people on a safer planet. PNAS Nexus DOI: 10.1093/pnasnexus/pgae170

Lähde: Helsingin yliopisto