Tutkijat yhdistivät hiilidioksidimittaukset ja satelliittidatan – tuloksena tarkempaa tietoa peltojen hiilivirroista

Ilmatieteen laitoksen johtama tutkimus on kehittänyt uuden menetelmän, joka yhdistää satelliittihavainnot ja hiilidioksidin vuomittaukset peltojen hiililaskentaa varten. Menetelmä tuottaa päivittäistä ja peltolohkokohtaista tietoa kasvillisuuden yhteyttämisestä, mikä parantaa merkittävästi kasvihuonekaasuinventaarioiden tarkkuutta.

Tutkimuksessa havaittiin, että viljelykasvit sitovat maaperään hiiltä enemmän kuin nykyiset arviot osoittavat – esimerkiksi nurmipelloilla jopa kaksinkertaisesti aiempaan verrattuna. Tämä tieto on tärkeä peltomaiden todellisen hiilitaseen arvioimisessa.

Uusi menetelmä perustuu satelliittidataan ja pyörrekovarianssimittauksiin, joissa mitataan pellon ja ilmakehän välistä hiilidioksidivaihtoa. Tulokset osoittavat menetelmän olevan erittäin tarkka – yhteytysarvioiden virhe jäi vain noin 10 prosenttiin.

Tutkija Julius Vira kertoo, että uusi laskentatapa vähentää merkittävästi inventaarioiden epävarmuutta ja tukee ilmastopolitiikan onnistumista: ”Peltokasvien yhteytystä voidaan nyt arvioida aiempaa suoremmin satelliittihavaintojen avulla. Se auttaa määrittämään, kuinka paljon hiiltä peltomaahan sitoutuu kasvukauden aikana.”

Menetelmä on myös kustannustehokas ja helposti sovellettava, koska se perustuu avoimeen satelliittidataan. Ilmatieteen laitoksen Jari Liski korostaa, että tämä helpottaa yritysten työtä vastuullisuusraportoinnissa ja hiilijalanjäljen hallinnassa.

Tutkimus julkaistiin Carbon Management -tiedelehdessä, ja siinä olivat mukana Ilmatieteen laitos, Helsingin yliopisto ja Suomen ympäristökeskus.

Lähde: Ilmatieteen laitos