Väitöstutkimus: EU:ssa arvioidaan torjunta-aineiden riskejä pölyttäjille puutteellisella tutkimustiedolla

Pölyttävien hyönteisten merkitys ruoantuotannolle on valtava, sillä ne varmistavat monen viljelykasvin sadon. Pölyttäjäkantojen heikkeneminen aiheuttaa kuitenkin maailmanlaajuista huolta. MMM Lotta Kaila selvitti väitöstyössään, miten EU-lainsäädäntö suojelee pölyttäjiä niiden kantoja heikentäviltä torjunta-aineilta. Yksi Lotta Kailan tutkimuksen päätuloksista on, että lainsäädäntöä ja sen perusteella tehtävää torjunta-aineiden riskinarviointia tulee kehittää siten, että se huomioi paremmin torjunta-aineiden vaikutukset pölyttäjien käyttäytymiseen. Kailan mukaan EU:ssa keskitytään liikaa tutkimaan yksinomaan torjunta-aineiden tappavia annoksia, jolloin kuva torjunta-aineiden haitallisuudesta jää vaillinaiseksi. ”Väitöskirjani tutkimukset ovat konkreettisia esimerkkejä siitä, ettei yksinomaan tappavien annosten tutkiminen riitä, jos halutaan ymmärtää torjunta-aineiden vaikutuksia pölyttäjähyönteisiin. Tappavaa annosta pienemmät pitoisuudet voivat vaikuttaa esimerkiksi pölyttäjien kykyyn löytää ravitsevia kukkia ja siten heikentää niiden kantoja pitkällä aikavälillä”, Kaila toteaa.

Väitöstyössään Kaila selvitti kahden torjunta-aineen vaikutuksia kimalaisten värioppimiseen ja muistiin. Nopea värien oppiminen ja muistaminen on kimalaisille erittäin tärkeää, jotta ne löytävät tehokkaasti ravitsevia kukkia. Kaila tutki tuhohyönteisten torjuntaan käytettävää valmistetta Calypso SC480, jonka tehoaineena on tiaklopridi. Tiaklopridin tiedetään suurina pitoisuuksina tappavan kimalaiset ja pienempinä pitoisuuksina vaikuttavan siihen kimalaisten aivojen osaan, joka on yhteydessä kimalaisen muistiin ja oppimiskykyyn. Tutkijat testasivat ensimmäistä kertaa, vaikuttaako kyseinen aine kimalaisten oppimiseen ja muistiin Suomen maataloudesta löytyvinä pitoisuuksina. ”Tutkimuksessamme havaitsimme Kanta-Hämeestä kerätystä siitepölystä ja medestä löytyneiden tiaklopridipitoisuuksien heikentävän kimalaisten kykyä oppia värejä. Tästä päästään väitöskirjani toiseen päätulokseen: Suomeen pitää perustaa torjunta-aineiden ympäristöjäämien seurantaohjelma, jotta ymmärrämme paremmin, kuinka paljon torjunta-aineita päätyy ympäristöön”, Kaila kertoo. Tällä hetkellä torjunta-aineita seurataan pitkäjaksoisesti vain vesistöistä.

Toinen tutkittavista valmisteista oli kasvitautien torjuntaan käytettävää Amistar, joka sisältää atsoksystrobiini-nimistä tehoainetta. Aine ei tapa kimalaisia suurinakaan pitoisuuksina. Tutkimuksessa kuitenkin havaittiin viitteitä siitä, että kyseinen kasvitautien torjunta-aine saattaa vaikuttaa kimalaisten muistiin, vaikka ero ei ollutkaan tilastollisesti merkitsevä. Havainto kuitenkin osoitti, että kasvitautien torjunta-aineiden vaikutuksia värioppimiseen tulisi tutkia enemmän.

Kolmas Kailan väitöskirjan päätelmä on, että torjunta-aineiden testausta pitää tehdä laajemmin eri pölyttäjäryhmille. Nykyään lainsäädäntö ja sen perusteella tehtävä riskinarviointi keskittyy lähinnä torjunta-aineiden vaikutuksiin tarhamehiläisellä, eikä luonnonvaraisia lajeja kimalaisia lukuun ottamatta tutkita lainkaan. Suomessa elää esimerkiksi yli kaksisataa luonnonvaraista erakkomehiläislajia, jotka ovat monen luonnon- ja viljelykasvien pölytyksen kannalta merkittäviä. Näiden lajien suojeleminen on ensisijaisen tärkeää luonnon monimuotoisuuden, mutta myös ruoantuotannon turvaamiseksi.

Lähde: Luke