Lokalisaatioprosessi on jokaisessa tilanteessa ja paikassa erilainen. Khanin tutkimus tuo esiin, miten paikalliset hankkeet johtavat kestävään ja vaikuttavaan apuun, kun taas kansainvälisten toimijoiden ja lahjoittajayhteisöjen, ulkopuolelta kontrolloitujen toimien tuloksena syntyvä lokalisaatio on laadultaan heikkoa. ”Nämä hankkeet vahvistavat avustusketjujen kansainvälistä vallan epäsymmetriaa ja pitävät yllä kolonialismin perintöä, jossa paikallisten toimijoiden vahvistaminen toimii eräänlaisena Troijan hevosena”, Khan selittää. Kestävä lokalisaatio edellyttää päätös- ja toimivallan siirtämistä paikallisille organisaatioille sekä rahoituksen ja resurssien suuntaamista paikallisesti johdettuihin hankkeisiin.
Cox’s Bazarissa humanitaarista apua annetaan yli miljoonalle rohingya-pakolaiselle sekä isäntäyhteisöille. Khanin tutkimus keskittyy siihen miten eri tasoilla käytävät neuvottelut vaikuttavat merkittävästi lokalisaation toteutukseen rohingya-avussa. Lukuisten, eri mandaatin omaavien toimijoiden läsnäolo luo institutionaalista moninaisuutta. Siihen liittyvä sirpaloituminen johtaa usein yhteistoiminnan ongelmiin, mikä aiheuttaa haasteita avun hallinnolle ja vaikeuttaa lokalisaation tehokasta toteuttamista. ”Rajoitettu humanitaarinen tila” kaventaa myös merkittävästi paikallisten kansalaisjärjestöjen osallistumimahdollisuuksia. Bangladeshin hallitus harjoittaa tiukkaa rohingojen palauttamiseen tähtäävää politiikkaa. Tämä on ristiriidassa lahjoittajien ajaman pitkäjänteisen toiminnan kanssa, ja vaikeuttaa rauhanponnistelujen integrointia humanitaarisen avun, kehitysyhteistyön ja rauhanrakentamisen kolmoisneksuksessa (HDP).
Cox’s Bazarissa liiallinen tukeutuminen ulkomaiseen rahoitukseen on vahvistanut kansainvälisten järjestöjen valta-asemaa ja siten rajoittanut merkityksellistä paikallista osallistumista. ”Ilman perustavanlaatuista muutosta humanitaarisen avun hallinnossa todellinen lokalisaatio jää pelkän puheen tasolle”, Khan toteaa. Kestävän lokalisaation saavuttamiseksi rahoituksen tulisi jakautua oikeudenmukaisemmin. Myös vahvempia kumppanuuksia paikallisten ja kansainvälisten toimijoiden välillä tulisi edistää. ”Paikallisten organisaatioiden tulee vahvistaa rakenteitaan, jotta ne voivat hallita laajamittaisia avustusohjelmia itsenäisesti. Samalla niiden tulee irtautua pakolaiskapitalismiin liittyvästä taloudellisten voittojen tavoittelusta.”
Khanin tutkimus voi osaltaan vaikuttaa Suomen kehitysyhteistyön rahoituslinjauksiin. Tulosten perusteella humanitaarisessa avussa tulisi painottaa vahvemmin paikallisten kansalaisjärjestöjen osallisuutta ja toimintakyvyn rakentamista. On myös tärkeää laatia poistumisstrategia, jolla ehkäistään avustustehtävän laajenemista ja edistetään kestävää lokalisaatiota. ”Suomen kehitysyhteistyörahoitus on suunnattu suomalaisille ja kansaivälisille kansalaisjärjestöille, mutta ei kohdealueiden paikallisten organisaatioiden suoraan rahoittamiseen. Vahvempi tuki paikallisille kansalaisjärjestöille tekisi lokalisaatiosta kestävämpää”, Khan esittää.
FM Abdul Khan puolustaa väitöskirjaansa ”Localization of humanitarian action: Exploring the views of organizations involved in the Rohingya response in Bangladesh” Jyväskylän yliopistossa 9.4.2025. Väitöstilaisuus alkaa kello 12 Seminarium-rakennuksen vanhassa juhlasalissa. Vastaväittäjänä toimii professori Palash Kamruzzaman (University of South Wales) ja kustoksena professori Tiina Kontinen (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuuden kieli on englanti.
Tutustu väitökseen: https://jyx.jyu.fi/jyx/Record/jyx_123456789_101024
Lähde: Jyväskylän yliopisto
The post Väitöstutkimus: humanitaarisen avun kestävyys edellyttää paikallisten organisaatioiden vahvistamista appeared first on Vastuullisuusuutiset.fi.