Vaatimuksena avoimet ja paahteiset elinympäristöt
Palosirkka (Psophus stridulus, ruots. trumgräshoppa) elää kuivilla, avoimilla ja lämpimillä hiekka- ja soramailla, kuten harjuilla, kedoilla ja muilla paahteisilla alueilla. Suomessa laji on taantunut voimakkaasti sen elinympäristöjen vähennyttyä ja kasvaessa umpeen. Nykyisin monet esiintymät sijaitsevat ihmisen ylläpitämissä ympäristöissä, kuten tie- ja ratapenkereillä sekä muilla avoimilla hiekka-alueilla, kuten pienlentokentillä.
– Palosirkka kertoo osaltaan avoimien paahdeympäristöjen tilasta. Kun nämä elinympäristöt katoavat tai kasvavat umpeen, häviävät myös niihin erikoistuneet lajit, kertoo hyönteisasiantuntija Sami Karjalainen Suomen Hyönteisseurasta.
Palosirkan suurin uhka on elinympäristöjen umpeenkasvu. Perinteisen maatalouden väheneminen, valoisien harjurinteiden muutokset ja avoimien hiekkamaiden sulkeutuminen ovat vähentäneet lajille sopivia elinalueita. Palosirkkaesiintymät ovat myös muutosten myötä pienentyneet ja eristyneet toisistaan, jolloin ne ovat herkkiä häviämään. – Palosirkan suojelu hyödyttää kokonaisia eliöyhteisöjä. Samoilla paahdealueilla elää runsaasti harvinaisia hyönteisiä, kasveja ja muita selkärangattomia, joiden tulevaisuus riippuu avointen elinympäristöjen säilymisestä, sanoo Karjalainen.
Lähde: Suomen Hyönteisseura
The post Vuoden 2026 hyönteinen on palosirkka appeared first on Vastuullisuusuutiset.fi.
