Saaristolintuseuranta tuo esiin sekä runsastuneet että voimakkaasti vähentyneet lintulajit

Hanhet ja joutsenet ovat runsastuneet voimakkaasti viimeisten 35 vuoden aikana. Samaan aikaan esimerkiksi isojen lokkien kannat ovat vähentyneet nopeasti. Osa ulkosaariston perinteisestä lajistosta siirtyy yhä enemmän väli- ja sisäsaaristoon. ”Saaristossa pesivien lintulajien kannankehitys on kuitenkin kokonaisuudessaan positiivisempi kuin lintulajien kannankehitys monissa muissa elinympäristöissä, kuten sisämaan vesistöissä”, kertoo asiantuntija Tuomas Seimola Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Saaristolintujen uudet kannankehitysindeksit vahvistavat käsitystä erityisesti hanhien (meri-, valkoposki- ja kanadanhanhi) ja kyhmyjoutsenen voimakkaan runsastumisen 1990-luvulta lähtien. Viimeisten 12 vuoden aikana näiden lajien runsastuminen on jatkunut, mutta on tasoittumassa. Muita saaristossa menestyviä vesilintuja ovat sisämaassa taantunut lapasorsa sekä erittäin nopeasti ja voimakkaasti runsastunut harmaasorsa. Myös naurulokki, kalalokki, kalatiira, räyskä, merikihu sekä kahlaajista meriharakka ja tylli ovat runsastuneet. Punajalkaviklojen ja isokoskeloiden määrä on kasvanut 12 viime vuoden aikana. ”Monien lajien runsastumisen takana voi olla suojavaikutusta antavien lajien, naurulokin, kalalokin ja kalatiiran, runsastuminen”, Seimola sanoo.

Vesilinnuista voimakkaimmin taantuneita lajeja tarkastelujaksolla 1989–2023 ovat erittäin uhanalaisiksi luokitellut haahka ja tukkasotka. Haahka on vähentynyt jyrkästi erityisesti läntisellä Suomenlahdella ja Saaristomerellä ulkosaaristossa. Näillä alueilla lajin kohtaama merikotkien ja vieraspetojen, kuten supikoirien, aiheuttama saalistuspaine on kasvanut voimakkaimmin.

”Myös isojen lokkien jo tovin jatkunut alamäki näyttää varsin synkältä”, erikoistutkija Kim Jaatinen Suomen Ympäristökeskukselta sanoo. Isoista lokeista harmaalokin ja selkälokin kannat ovat vähentyneet pitkällä aikavälillä noin kolmanneksen ja merilokin kanta on jopa puolittunut. Parimäärien jyrkkään laskuun lienee vaikuttanut ainakin jätteiden saatavuuden hankaloituminen kaatopaikoiltamme. ”Merilokki ja harmaalokki ovat rauhoitettuja vain pesimäaikana. Niiden tappamisella pesimäajan ulkopuolella lienee ollut vaikutusta erityisesti merilokin kannanlaskuun”, Jaatinen pohtii.

Myös karikukko on taantunut voimakkaasti viimeisten 35 vuoden aikajaksolla.

Saaristomme linnusto on jatkuvassa muutoksessa. Siihen vaikuttavat monet tekijät kuten ilmastonmuutos, rehevöityminen, ihmistoiminnan muutokset sekä vieraslajien ja myös kotoperäisten lajien voimistunut saalistuspaine. Monin paikoin Suomenlahdella ja Saaristomerellä uloimmat saaret ovat autioituneet, ja lajien esiintymisen painopiste on siirtymässä sisemmäksi.

Lähde: Luke